Mainos
Mainos

James Franco: Palo Alto

Arvio: Pekko Ylönen

(Schildts & Söderströms) Suomentanut Jaakko Kankaanpää

Viime aikoina kovaan nosteeseen elokuvanäyttelijänä noussut James Franco debytoi nyt myös kirjailijana. Kalifornialaisen Palo Alton pikkukaupungin nuoria kuvaava novellikokoelma on harvinaisen rujoa luettavaa.

Francon tarinoiden nuoret nimittäin lähinnä sekoilevat. He ajavat autoa humalassa, käyttävät huumeita ja harrastavat paljon seksiä. Jo jos nyt joku sattuu jäämään humalaisen nuoren auton alle, uhria ei ainakaan jäädä auttamaan.

Inhorealistiset tarinat ovat paljolti sukua elokuvaohjaaja Larry Clarkin (mm. Kids, Bully ja Ken Park) nuorisokuvauksille. Francon kuvaamilla nuorilla ei juuri ole omaatuntoa tai tulevaisuudensuunnitelmia. Elämä on päihteistä hetkessä elämistä. Francon ryöppyävä kielenkäyttö taas tuo mieleen muun muassa J. D. Salingerin ja Jack Kerouackin.

Missään tapauksessa Palo Alto ei ole mitään feel good -luettavaa. Vaatii lukijalta tietynlaisen mielentilan, että on valmis vastaanottamaan tämänkaltaisia tarinoita.

Francon tylyssä ja raadollisessa ihmiskuvassa on kuitenkin paljon viehättävää aitoutta. Vaikka tarinoiden kuvaamaa maailmaa on vaikea hyväksyä , sen voi helposti uskoa.

Kirjoittaja on hämärän kulttuurikirjoittelun historian omaava kotimaan toimittaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme