Mainos
Mainos

Jari Tervo: Layla

(WSOY)

Jari Tervon "Layla" on ehkä syksyn mainostetuin uutuuskirja. Tartun aina sellaiseen epäilevästi. Eikö aihe tai kirjailija menisi kaupaksi vähän vähemmälläkin?

"Layla" on alusta loppuun pienen ihmisen asialla. Se ei oikeastaan erottele alaikäisen kurditytön, suomalaisen alkoholisoituneen äidin tai konkurssin tehneen pienyrittäjän kärsimyksiä. Jari Tervo kirjoittaa heidät kaikki samaan romaaniin.

Kirjan päähenkilö on oman kulttuurinsa, pienen hajallaan olevan vähemmistön, kurdien kulttuurin, raiskaama kaikin tavoin. Väkivalta ei ole vain ruumiillista. Se on yhtä lailla henkistä, yhteiskunnallista, sosiaalista. Layla on sukunsa sylkykuppi. Perheen nuorin tytär on jopa tai ennen kaikkea äidin oman henkilökohtaisen onnen työkalu.

Olemme nähneet ja lukeneet kunniamurhista muissa Pohjoismaissa, mutta ei Suomessa ja poliisin mukaan niitä ei ole ollut. Kunniarikokset ovat päässeet myös fiktioon, kirjalliseen ja kuvalliseen, ainakin Ruotsissa. Tematiikka on siis tuttu uutisista ja kerronnasta, samoin kirjan toinen tärkeä kehys, ihmissalakuljetus. Pidän aina tärkeänä, että tälläiset yhteiskunnassa oikeasti tapahtuvat uudet asiat pääsevät myös fiktioon. Sillä lailla kuva niistä laajenee, saa uusia värejä.

Päähenkilön on siis pakko paeta. Pakomatkalla hän tapaa muita pieniä ihmisiä. Näiden ihmisten välille syntyy aitoa ystävyyttä ja välittämistä. Kirjan roistoja ovat kautta linjan he, joilla on valta ja voima näiden pienten ihmisten yli, olivatpa he turkkilaisia kauppiaita tai saksalaisia tohtoreita.

Layla päätyy hänelle tarunhohtoisen ihanaksi kuvattuun Finlandiyaan. Hänet on tällä välin myyty ja ostettu moneen kertaan. Helsingin Liisankadulla hän on valmiiksi velkainen ja voi maksaa vain kehollaan.

Layla paremmassa asemassa eivät ole hänen työtoverinsa. Helena tarvitsee rahaa ja asunnon sosiaaliviranoamisia varten saadakseen tapaamisoikeuden poikaansa. Lapsilla ja lapsien ja vanhempien suhteilla on kirjassa keskeinen rooli. Kuinka erilainen se voi olla kurdikulttuurissa ja meillä Suomessa, missä lapset ovat kuninkaita?

Toinen hyvin tosi sanoma on mielestäni maallistuneen Suomen ja voimakkaan uskonnollisen kurdikulttuurin vertautuminen koko kirjan läpi. Uskonto tekee Laylasta uhrinsa, mutta samalla se kietoo koko suvun hyvin turvalliseen tapojen ja sääntöjen ja arvojen maailmaan. Me suomalaiset näyttäydymme kirjassa uskonnottomina ja arvottomina. Mikään ei ole kiellettyä. Naiset ovat pissiksiä ja vanhuksille saa huutaa. Tästä arvotyhjiöstä kirjailija rakentaa yhden tärkeän hahmon, filosofian opiskelijan Mika Jaussin. Hänessä ja hänen kannattajissaan piirtyy kotimaisen muukalaiskammon karu kuva. Suomalaisesti pukeutunut, mutta huivia käyttävä Layla pääsee joukon käsistä vain muotoilemalla alkeellisen lauseen: Ma ei mamu, ma huora.

Kaikki eivät pääse jaussilaisilta karkuun. Kirja ottaa kiinni todellisuudesta ja kehittelee vaarallista ajatusta hiukan eteenpäin. Mutta Suomessa maallinen valtaa saa rosvot kiinni ja he joutuvat vastaamaan teoistaan. Tässä kohtaa kaikkien kirjan henkilöiden kohtalot saavat toisen suunnan. Suomalainen vankila käännyttää Jaussin ja pehmentää parittajan. Layla palautetaan Turkkiin. Nyt hän asuu Istanbulissa Surullisten naisten talossa.

"Layla" on vakava kirja, syvällinen ja surullinen, mutta onneksi Jari Tervon kertojan lahja tuo joukkoon myös huumoria ja kutkuttavia hahmoja. Yksi heistä on Suomeen kotiutunut turkkilainen ravintoloitsija, pikkurikollinen Volkan. Hänen kebabin tuoksussaan vellovat kelat ja sotut ja silti hän on aina mamu!

Muutoinkin Jari Tervon kieli leikkii, vaikka romaani ei sitä teekään ja riveille mahtuu kaiken kattavia elämän viisauksia kuten: Kukaan ei leivo vain itselleen!

Hilkka Hyrkkö on toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Paitsi, että kirjoittaa, lukeekin paljon. Ei ole toista ilman toista.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme