Mainos
Mainos

Jarno Limnéll: Maailma ja Suomi 9/11 jälkeen

(WSOY)

Euroopan ja Pohjois-Amerikan vapaapäivä historiasta loppui syyskuussa 2001. Vapaapäivässä on kyse jaksosta kylmän sodan päättymisestä terroristien iskuihin Yhdysvalloissa. Vapaapäivä lännessä ja länsimaisesta näkökulmasta, kirjoittaa Jarno Limnéll kirjassaan Maailma ja Suomi 9/11 jälkeen.

Limnéll, entinen ammattisotilas ja sotatieteiden tohtori, nykyään töissä Accenture-konsulttiyhtiössä, pelaa heti alusta avoimin kortein. Näkökulmansa on avoimesti läntinen, minkä hän tuo esiin siteeraamalla hollantilaista kulttuuritutkijaa Geert Hofstedea: ” [K]ulttuuri asettaa rajat sille, miten on mahdollista ajatella, tuntea ja toimia kaikilla elämänaloilla.”

Limnéllin näkökulma on toki turvallisuuspoliittinen, mikä on hänelle tuttu aihepiiri. Hänelle turvallisuuspolitiikassa ei kuitenkaan ole ehdottomia totuuksia, siksi hän onkin kirjoittanut 9/11-kirjansa. Se haluaa keskustella, ja tekee palveluksen kansalaistason turvallisuuspoliittiselle keskustelulle.

Limnéllillä on perusteltuja mielipiteitä. Mutta kuten sotaa ammatikseen lähestyvillä on usein tapana, teksti ja maailmankuva ovat sanan syvimmässä merkityksessä rauhallisempaa kuin poliittisilla vaikuttajanpaikoilla istuvilla tai sellaiseksi tavoittelevilla nojatuolikenraaleilla. Sivuilla ei vilahtele tuon tuosta viittaus sotateoreetikko Carl von Clausewitziin.

Kynä teki alleviivauksia ja reunamerkintöjä. Ihan kaikkea ei pureksimatta niele. Kirjan alkuosassa hän pohtii väkivaltaisen islamistisen ideologian ja sen näkyvimpää tekijää ja brändiä al-Qaidaa. Kasvaako sen ideologian ja organisatorinen kannatus ja onko se aiempaa suurempi uhka lännelle? Limnéllin vastaus on kyllä. En ole tästä yhtä kirkkaan varma.

Yhdysvallat on tappanut runsaasti Al-Qaidan johtajia ja järjestö on ajettu ahtaammalle, tai niin se ainakin sanoo tehneensä. Miten esimerkiksi nk. arabikevät vaikuttaa väkivaltaisen jihadismin kannatukseen, sillä näiden vallankumousten taustana olivat/ovat juuri päinvastaiset tavoitteet, meille tutut ihmis-, sosiaaliset ja poliittiset oikeudet, demokratia, ihmisen arvokkuus ja itsekunnioitus. Tähän saamme vastauksia vasta ajan kuluessa. Toivottavasti sekä meille länsimaalaisille että muslimimaiden väkivallattomuutta haluaville kansalaisille (ja kaikille muillekin) lohduttavia vastauksia.

Ääri-islamista ja sen kannatuksesta on useita erilaisia arvioita, ja ainakin osaa niistä motivoivat poliittiset päämäärät, minkä myös kirjan kirjoittaja mainitsee. Limnéll ei kuitenkaan ole länsikiihkoilija eikä islamin vastustaja, päinvastoin suvaitsevaisuus on hänelle keino ja tavoite. Kirja jakaantuu kahteen osaan, 9/11:n vaikutuksista maailmalla ja maailmaan, ja Suomeen. Ensimmäistä osaa, maailmaa, on jauhettu viimeisen vuosikymmenen aikana painopaperikoneet ja bittisfääri kuumina.

Länsimaista on tullut ja tehty turvayhteiskuntia, mutta onko hinta liian kova? ”Uhkakuva on…aina suhteellinen, ja siitä voidaan tehdä sellainen kuin siitä halutaan.” (Uhkakuvia Limnéll käsitteli väitöskirjassaan.)

9/11 vaikutti monella tavoin. Yhdysvalloille se tarkoitti ylireagointia, Kiina ja Venäjä hyötyivät lännen huomion keskittyessä al-Qaidaan, pelosta saatiin politiikkaan tehokas väline, ja sillä tehtävä liiketoiminta kasvoi räjähdysmäisesti. Myös terrorismin uhka on yhä suuri. Tässä vain muutamia Limnéllin mainitsemia ja analysoimia seurauksia ja vaikutuksia.

Iskut järkyttivät myös suomalaisia. Savuavia ja romahtavia WTC:n torneja katsottiin suorana lähetyksenä täälläkin. Ne laittoivat myös vipinää niin poliitikkoihin, Suojelupolisiin, tiedotusvälineisiin kuin puolustusvoimiin, joskin tähän viimeiseen lähinnä median vaatimuksesta. Iskujen jälkeisinä päivinä Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen nk. päivystävät dosentit tulivat tutuiksi myös tavalliselle tv-katsojalle. Alkukuohun pian laskettua viranomaiset halusivat viestittää, että kyse on ei-sotilaallisesta uhasta.

Vaikka uhka oli ja on ei-sotilaallinen, sitä lähdettiin kukistamaan myös vanhoilla opeilla: sotavoimin. Perinteisesti lääkärin eikä sotilaan roolia korostava Suomi lähti mukaan, ja nyt ollaan yhä Afganistanissa.

Yhdysvaltalainen uhkakuva on samalla länsimainen ja Suomen uhkakuva. Valinta on ollut tietoinen. Olemme Afganistanissa Yhdysvaltain-suhteidemme takia, Limnéll toteaa.

Kritiikistään huolimatta Limnéll on sitä mieltä, että Suomen pitää pysyä Afganistan-operaatiossa loppuun asti. Jos Suomi haluaa olla tulevaisuudessakin korostamansa ”uskottava kansainvälinen vastuunkantaja”, se ei voi liueta rivistä. Suomen kannattaa olla mukana kansainvälisillä foorumeilla ja osaltaan auttamassa kriisien ratkaisemisessa, mutta ei nykyisellä Afganistanissa toteutettavalla tavalla.

Limnéll ei tyydy vain sanomaan miten hommia ei pidä tehdä. Hänellä on esittää vaihtoehtoja. Suomen on jälleen otettava lääkärin rooli. Sen ei kannata kuvitella itseään ase kädessä rymisteleväksi kriisinhallinnan suurvallaksi. Suomi olisi parhaimmillaan kriisien ennaltaehkäisyssä ja jälleenrakennusvaiheessa, ja keskeinen kriisinhallintatyö tehtäisiin Suomessa, kriisinhallinnan kehittäjänä ja koulutuksen asiantuntijana.

Venäjästä, asevelvollisuudesta ja uudesta mittavasta uhasta, kybersodankäynnistä, hän myös kirjoittaa. Tiivistettynä: Venäjän on arvaamaton hyvässä ja pahassa. Itä pitää pitää mielessä. Yleiselle asevelvollisuudelle hän nostaa peukalon pystyyn. Limnéll haluaa lisäksi muistuttaa, että meillä kansalaisilla on paitsi vapauksia, myös velvollisuuksia. Modernit yhteiskunnat käyvät koko ajan sotaa - tietoverkoissa. Kilpajuoksu tällä alalla on ankaraa. Kybersodassa pyritään muun muassa tukkimaan ja lamaannuttamaan vastustajan siviili- ja sotilastoimia. Kohteet ovat haavoittuvia, sillä tietokonejärjestelmät ulottuvat joka kolkkaan.

”Maailma muuttuu yleensä tavalla, jota emme pysty terveellä loogisella järjellä etukäteen ajattelemaan”, Limnéll kirjoittaa. Näinhän se on historiassa mennyt, eikä mikään näytä että maailma olisi tässä suhteessa radikaalisti muuttunut - eikä meidän kuitenkaan tarvitse eikä kannata heittäytyä fatalisteiksi.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme