Mainos
Mainos

Jenni Linturi: Isänmaan tähden

(Teos)

Sodassa voi tappaa vihollisen lapsia, mutta omien tai liittolaisten lasten tappamisesta saa rangaistuksen. Entäpä jos tappaa kaverin vierestä? Onko se murha vai jotain muuta? Vaikka selviäisi ilman rangaistusta, miten käy tappajan loppuelämän? Pitääkö asioista puhua vai pitääkö ne unohtaa? Muistoja ei kuitenkaan pääse pakoon.

Sota aiheuttaa paljon kysymyksiä, joihin ei ole selkeitä vastauksia. Sota on kuin tiivistetty elämä. Lyhyinä hetkinä tehdyt pikaiset päätökset saattavat olla oikeita tai vääriä, mutta niiden vaikutukset seuraavat vuosikymmeniä, kuolemaan saakka.

Jenni Linturin kirjassa Isänmaan tähden seurataan vanhoja miehiä riivaavia sotamuistoja. Kirjassa Saksaan sotaan lähteneet vapaaehtoiset suomalaiset tekevät tekoja, joista ei oikein voi olla ylpeä. Keinot käsitellä rankkoja tekoja ovat vähissä ja oikeastaan ainoa tuomari on oma yliminä. Yliminä voi sitten olla lempeämpi tai ankarampi, tai yliminän voi armeliaasti liuottaa pois.

Tämä Finlandia-ehdokkaana oleva kirja on selkeästi kirjoitettu, jopa liian selkeästi. Vaikka kyse on sotaromaanista ja syyllisyysromaanista, kaikki rosoisuus puuttuu tekstistä. Tämä on kuin eräänlainen tutkimus sodasta ja sen vaikutuksista ihmisiin, ja teksti on sen mukaista.

Tuntuu oudolta kirjoittaa, että teksti on liian selkeää, mutta ehkä tämä on vain arvostelijan ongelma. Tämä on hyvä kirja, ellei erinomainen - joskin vähän kliininen, puhdas kuin ruumishuoneen pöytä siivouksen jälkeen.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme