Mainos
Mainos

Jimmy Burns: La Roja. How Soccer Conquered Spain and How Spanish Soccer Conquered the World

Arvio: Janne Hopsu

(Nation Books)

Espanjan jalkapallohistoria on poliittisten ja aseellisten yhteenottojen historiaa. Kaksi viimeistä Euroopan mestaruutta ja maailmanmestaruuden voitti maa, joka jalkapalloilullisestikin oli alueellisten identiteettien ja riitojen repimä vielä viime vuosituhannen lopulla.

Espanja on menestynyt, koska espanjalaiset pelaajat ovat moderneina ammattilaisina halunneet ja kyenneet ylittämään poliittiset juoksuhaudat. He eivät ole myyneet paikallisidentiteettejään kenellekään tai millekään tuotemerkille. Kentällä niillä ei kuitenkaan ole heille merkitystä. Muuten olisi mahdotonta kuvitella, että Real Madridin pelaajat suostuisivat pelaamaan nykyisen maajoukkueen selkeästi barcelonalaista pelitapaa. Vuosikymmenien alisuorittaja on kyennyt voittamaan itsensä korvien välissä, nykyurheilun tärkeimmässä paikassa.

Espanjalais-anglosaksisen toimittajan Jimmy Burnsin kirja ottaa tittelinsä Espanjan maajoukkueen melko uudesta lempinimestä. La Roja tarkoittaa punaista. Punainen tulee yksinkertaisesti joukkueen pelipaidasta, vaikka joku on nähnyt siinä – tietenkin - myös poliittisen viestin. Hyvin neutraalia siis. Aivan kuten Espanjan kansallishymni. Se ei herätä sanoillaan ristiriitoja eikä haamuja kumpujen yöstä, koska siinä ei ole sanoja. Annetaan olla niin. Annetaan pelin alkaa.

Espanjan maajoukkue tunnettiin aiemmin pitkään kutsumanimellä Furia roja, punainen raivo. Nimi kelpasi mainiosti myös antikommunistiselle jalkapallofanille, diktaattori Francisco Francolle (1892-1975). Furia oli kansallismielisten mielestä espanjalaisen rodun viriiliyttä, joka toteutui hyvin jalkapallossa. Kuten Burns kirjoittaa, kenttä oli kuin taistelukenttä ja pelaaja sotilas. Rohkeus, uhrautuvaisuus ja vastustajan fyysinen tuhoaminen olivat pelaajan korkeimpia hyveitä. ”Taito, luovuus, puhumattakaan fair play’sta, eivät olleet osa (pelaajan) varustusta.” Kauaksi on pallo kulkenut, eikä muutosta jää kovin moni kaipaamaan.

Burns kirjoittaa espanjalaisesta jalkapallosta poliittisesta näkökulmasta. Toisin kuin kirjan nimi antaa ymmärtää, se kertoo enemmän seuroista kuin maajoukkueesta.

Kirjan pääosissa ovat Real Madrid ja FC Barcelona. Mikään vakavasti otettava yleisteos espanjalaisen jalkapallon historiasta ei voi niitä syrjäyttää. Yhtä mieletöntä olisi kirjoittaa Suomen futishistoriaa ilman HJK:ta ja Jari Litmasta. La Roja on riittävän kattava kirja yleisteokseksi, mutta sinänsä asiantuntevasta ja viihdyttävästä kerronnasta huolimatta lukukokemus oli pieni pettymys, erityisesti kun Burnsin Maradona-elämäkerta ja Barçan historia olivat ensiluokkaisia.

Oman painokseni kannessa on upea ottelun mainosjuliste vuodelta 1929. Siinä kaksi pelaajaa taistelee pallosta, toisella on Valencian paita. Kirjan sivuilla Valencia, sentään suurseura, saa vain vähän tilaa. Baskien osuus Englannista saapuneen jalkapallon juurtumisessa Espanjaan ja eteenpäin viemisessä on merkittävä. Burns ei ole hyljeksinyt baskeja, mutta heistäkin olisin kaivannut lisää. Hän ei ole myöskään unohtanut Andalusiassa samannimisillä kaivoksilla perustettua Rio Tinto Football Clubia, joka ilmeisesti pelasi Espanjassa ensimmäisenä seurana jalkapalloa elokuussa 1887. Burns kävi etsimässä kaivoksia ja legendaarista pelikenttää, mutta löysi siitä vain muistoja.

Suuruudenhullut futispamput, kuten Atlético Madridia johtanut kriminaali kiinteistökroisos Jesús Gil, kuuluvat ehdottomasti maan futisgalleriaan. Hän löytyy kirjasta, kuten vaikkapa Fred Pentland, Wolverhamptonissa syntynyt entinen jalkapalloilija, josta tuli Espanjassa hyvin menestynyt valmentaja. Barça-fania syö tosiasia, että katalonialaisseuran suurin kärsimä tappio oli juuri Pentlandin valmentamaa Athletic Bilbaota vastaan 1931. Ja tulos? 12-1.

Barcelonasta ja Real Madridista vain on kirjoitettu niin paljon, että edes hieman enemmän asiaan vihkiytyneelle kirjassa oli kovin vähän uutta näihin kahteen seuraan liittyen. Muusta on liian vähän tiedonnälän kukistamiseksi. Jättiläisten varjo on liian pitkä. Burns ei onnistunut riittävästi valaisemaan rikasta historiaa varjon alla. Oli kyse seuroista tai maajoukkueesta – Furia Rojasta, tai meidän kaikkien tuntemasta La Rojasta.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme