Mainos
Mainos

Johanna Vehkoo: Painokoneet seis

(Teos)

Sanomalehdistö on kriisissä. Tilaukset vähenevät, kun ihmiset lukevat perusuutiset netistä tai katsovat niitä televisiosta. Mediayhtiöt vastaavat ongelmaan lyhentämällä juttujen pituutta, lisäämällä tilkejuttuja ja vähentämällä erikoistoimittajien määrää. Painokoneet seis -kirjan kirjoittanut Johanna Vehkoo sanoo, että mediayhtiöt ovat näin tehdessään todella hukassa. Mallia pitäisi ottaa vaikkapa levikkiään koko ajan nostavasta The Economistista, jossa on pitkiä analyysejä lähes viikon vanhoista uutisista.

Jo vuosia on hoettu, että sanomalehtien pitäisi unohtaa perusuutiset ja kertoa analyysejä ja näkemyksiä. Se, että tämä ratkaisu kerrotaan Vehkoon kirjassa nyt ties kuinka monennen kerran kertoo vain siitä, että sanomalehtien johto ei joko ymmärrä nykymaailmaa tai sitten muutoksia ei vain haluta tehdä rahan menettämisen pelossa. Tässä mielessä sanomalehdistö käyttäytyy kuin musiikkiteollisuus, joka omaa tyhmyyttään menetti suuren osan tuloistaan.

Vehkoo toistaa useaan otteeseen, että mediayhtiöiden omistajat on totutettu liian korkeisiin osinkoihin. Suomessa lehtiyhtiöt saavat Vehkoon mukaan edelleen varsin suuria voittoja, ja näitä voittoja pitäisi hänen mukaansa siirtää myös journalismiin, jotta sanomalehdet ylipäätään pysyisivät elossa. Toimittajan näkökulmasta tämä on tietysti kannatettava ajatus, mutta valitettavasti markkinataloudessa määräävät toisenlaiset lait. Sanomalehdet haluavat voittojensa pysyvän nykyisellään ja vähenevät tilausmaksut katetaan irtisanomalla toimittajia. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta ainakin lyhyellä aikavälillä kaikki näyttää olevan kunnossa.

Painokoneet seis -kirjan parasta antia ovat näkemykset ja kokemukset uudesta mediasta. Vehkoo on kirjaansa varten tutkinut sanomalehdistöä ja nettimaailmaa kahden vuoden ajan stipendin turvin Oxfordissa. Vehkoon yksi teesi on, että maksumuurin taakse kätkeytyvät sanomalehtien nettiversiohankkeet ovat kuolleena syntyneitä. Maksumuurin takaa on vaikea linkittää juttuja eikä niitä saada helposti myöskään sosiaalisen median levitykseen.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Vehkoo kertoo onnistuneista nettihankkeista, kuten erilaisista poliitikkojen puheiden ja sanomisien faktantarkistussivustoista tai brittiläisen Guardian-lehden yleisölle avoimista tietokannoista.

Tutkiva journalismi ja tietomassoihin perustuva datajournalismi ovat Vehkoon mukaan yksi sanomalehdistön pelastus, mutta myöntää niiden kalleuden. Mutta voisiko perusjutut tehdä sitten vieläkin halvemmin, jotta rahaa säästyisi aikaa vieviin hankkeisiin? Vehkoo kertoo mielenkiintoisia esimerkkejä niin sanotusta tilastoapinasta eli algoritmeihin perustuvista uutiskoneesta. Näitä "apinajuttuja" tekee siis tietokone itsekseen yhdistämällä saatavilla olevaa dataa arkistoihin. Näin saadaan kuulemma ihan päteviä urheilu- ja talousjuttuja.

Vehkoo heittää toimittajille ja lehtikustantajille muutamia yksinkertaisia, mutta päteviä totuuksia: Laadun pitäisi olla ensimmäisenä, nettipuolen pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä ennen printtiä, toimittajien pitäisi erikoistua sillä yleistoimittajat voidaan aina vaihtaa. Vehkoon ehkä tärkein viesti kuitenkin on, että sanomalehdistön Suomessa ei kannata tehdä samoja virheitä kuin mitä Yhdysvalloissa on tehty. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että juuri noita samoja virheitä toistetaan kuin muusta maailmasta ei tiedettäisikään.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme