Mainos
Mainos

Jonathan Franzen: Vapaus

Arvio: Hilkka Hyrkkö

Suomentaja: Raimo Salminen

(Siltala)

Näin Jonathan Franzenin televisiohaastattelussa, ruotsalais-norjalaisessa ”Skavlanissa” ja tiesin heti, että haluan lukea hänen uusimman kirjansa. Franzen viestitti pohjoismaista suoruutta, ruotsalainen esi-isä, ja amerikkalaista optimismia. Hän sanoi, että vaikeinta kirjoittamisessa on saavuttaa lievä melankolia. Se on vire, jossa hän parhaiten kirjoittaa. Samassa keskusteluohjelmassa oli vieraana myös Kevin Costner yhtyeineen, pisimpään vankilassa istunut ruotsalaisvanki ja norjalainen naiskoomikko, jonka viimeisimmässä näytelmässä lasketaan leikkiä itsemurhasta. Tässä sekoituksessa Jonathan Franzen oli kotonaan.

”Vapaus” on ihana järkäle. Siinä on sivuja yli kuusi sataa, sivuilla on paljon tekstiä. Ilahdun aina, kun kirjasta näkee, että tämän kanssa saa viihtyä hiukan pidempään. ”Vapaus” paljastui järkälemäiseksi myös siksi, että sitä piti lukea melko hitaasti ja kuitenkin riittävän pitkiä pätkiä kerrallaan. Matkani Berglundien kanssa kesti kolme viikkoa ja vaati välillä sulattelupäiviä.

”Vapaus” vie matkalle oman aikamme Yhdysvaltoihin, keskiluokkaiseen, hyvinkoulutettuun demokraattiperheeseen, joka on täynnä unelmia ja hyviä aikomuksia. Berglundien perhe yrittää elää oikein, ottaa huomioon ympäristökysymykset, vähäosaiset ja kaiken mahdollisen. Yritys on niin kovaa, että toisineläviä on vaikea suvaita. Perheen äidin Patty Berglundin tulilinjalle joutuvat naapurin naiset Carol ja Connie ja tätä eitykkäämistä Patty sitten nielee läpi romaanin kovalla tavalla.

Lapsiperhevaiheen jälkeen hypätään Pattyn ja hänen puolisonsa Walterin yhteiseen opiskeluaikaan. Samalla kirjan kertojaääni muuttuu: ”Vapauden” sisällä on Pattyn omaelämänkerta, jonka hän on kirjoittanut osana omaa terapiaansa. Hiukan vinksallaan olevaan perhetarinaan tulee uusi sävy: masennus ja siitä toipuminen.

Berglundien saaga muistuttaa aika ajoin John Irvingin hullunkurisia perheitä, mutta on perussävyltään vakavampi. Kerronnan ja perheen kohtaloiden pohjavirtana alkavat aueta elämän suuret kysymykset: millaista on tahtoa hyvää ja joutua oman inhimillisen pienuuden vuoksi pahan kirjoihin, miten vaikeaa on elää niin kuin opettaa?

Berglundien elämä ei todellakaan mene harmonisen perhekäsikirjoituksen mukaan. Esikoispoika Joey lyöttäytyy aivan liian varhain seksisuhteeseen naapurin Carolin kanssa ja jää tälle huolettomalle tielle tietyllä tapaa loppuiäkseen. Protestina vanhempiensa hyveellisyydelle hänestä tulee raharöyhkeä republikaani, jolle ei taloudellinen hyötyminen Irakin sodasta ole mikään ongelma, aluksi. Ennen kirjan loppua Joey kyllä kääntyy luottamuksella isänsä puoleen ja tekee tuon klassisen anelun: Isä, tarvitsen apuasi.

Tytär Joyce menee vielä vanhempiensakin ohi hyvyydessä ja jaksaa tämän vuoksi inhota äitiään monta votta. Sillä ihan niin kuin oikeassa elämässä Patty ja Walter Berglundin avioliitto ei synny suuresta, palavasta rakkaudesta, vaan jotenkin paljon käytännöllisemmin. Pattyn ja Walterin elämään jää koko ajaksi kummittelemaan Walterin paras kaveri Richard, johon Pattykin alun perin silmänsä iski.

Richard on läpi romaanin vastuuton hylkiö, jolle menestys musiikkimaailmassa tuo ajoittain varallisuutta ja ystäviä, myös tyttöystäviä. Walter Berglund kohtelee Richardia kuin suojattiaan ja siitä(kin) on tietysti kohtalokkaat seuraukset, kaikille.

Kirjassa on niin paljon isoja tarinoita, että välillä tuntuu, että niistä olisi riittänyt toiseenkin kirjaan.

Mutta muutamien pitkien vaellusten jälkeen Jonathan Franzen palauttaa laveat sivutiet takaisin pääasiaan ja lukija ymmärtää, että kyllä ne kuuluvat samaan romaaniin kaikki.

”Vapaus” pohtii monipuolisesti ihmisen kaipuuta vapauteen ja siihen, miten me itsekukakin sen koemme. Vapaus voi olla melkoinen vankila, jos ei osaa tai uskalla olla rehellinen itselleen, tuntuu Jonathan Franzen viestittävän.

Suosittelen, lämpimästi ja kaiken kukkuraksi: Berglundien saagassa on onnellinen loppu.

Hilkka Hyrkkö on toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Paitsi, että kirjoittaa, lukeekin paljon. Ei ole toista ilman toista.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme