Mainos
Mainos

Jonathan Franzen: Vapaus

Arvio: Lenita Toivakka

(Siltala)

Kun sain käsiini Franzenin kirjajärkäleen ensiajatukseni oli, miten selviän tästä urakasta. Lähdinkin kahlaamaan perusamerikkalaista elämänmenoa erinomaisesti kuvaavaa kirjaa lähinnä suuren uteliaisuuden vallassa, ilman mitään ennakko-odotuksia.

Uteliaisuuteni kasvoi sivu sivulta, kun päähenkilöperhe taustoineen tuli tutuksi. Henkilöt kasvoivat arkisten kuvausten myötä inhimillisemmiksi vaikka perusamerikkalainen ajattelu ja fanaattisuus saikin välillä hymyilemään, välillä tuskastumaan.

Patty-äidin ja Walter-isän rakkaustarina oli kaunis kuvaus kahden ihmisen vahvasta keskinäisestä tunnesiteestä. Ei liian romanttinen eikä todellakaan lälly. Rokkari-kaverin vahva läsnäolo toi eloa kirjan sivuille. Perheen lasten kasvu aikuisiksi oli kaikkine herkullisine teinivuosien yksityiskohtineen herkullisesti kuvattu.

Toisaalta kirjailijan rehellinen ja avoin tapa kuvata kaikkea ihmissuhteisiin, arkeen liittyvää oli kiehtovaa. Politiikan läsnäolo arjessa kuvastui ihmisten välisissä suhteissa. Maailmaa parantava demokraatti-isä ei voinut sietää rebublikaanipoikansa elämänvalintoja. Äidin tiukat normit kääntyvät negatiiviseksi rummutukseksi. Äiti-tytärsuhteetkaan eivät olleet tässäkään tarinassa helppoja.

Puhumattakaan suhteista omiin sukulaisiin. Mielipiteitä ja elämänasenteita oli joka lähtöön.

Vapaus oli kirjan kantava teema ja positiivinen sellainen. Vapautta kunnioitettiin ja se oli selitys moneen tapahtuneeseen. Vapaus antoi tilaa, toisia liika vapaus potutti. Vapauden myötä syntyi paljon houkutuksia, joihin kirjan tarina pohjautuu.

Välillä kirjassa on niin uskomatonta arjen kuvausta, että oma elämä tuntuu aika helpolta ja tylsältä.

Suorastaan mahtava amerikkalaisen yhteiskunnan kuvaus. Vapaus on kirja, joka koukutti ja viihdytti. Kirja on ehdottomasti luettava ahmien ja ajan kanssa. Se on myös kirja, joka vaatii sulattelua ennen uuteen tarttumista.

Kansanedustaja Mikkeli (kok)

Kirjojen parissa rentoudun ja pakenen arjen kiireitä. Valitettavasti eduskuntatyön ollessa kiivaimmillaan tulee luettua aivan liian vähän. Kommentaattorina lukemiselle järjestyy aikaa. Tämä tekee minulle "työnarkomaanille" tosi hyvää.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme