Mainos
Mainos

Jorma Keskitalo: Ihmiskunnan energiakriisi

Arvio: Janne Hopsu

(Gaudeamus 2011)

Ei, ei, ei käy, utopiaa, kyllä mutta…

Öljyä, hiiltä, turvetta, fuusioenergiaa, tuulivoimaa…

Länsimainen yhteiskunta ja elämäntapa ahmivat energiaa. Tämä sotkee ja tuhoaa ympäristöä. Vuonna 2008 fossiilisten polttoaineiden osuus perusenergian tuotannosta oli 81,3 prosenttia.

No mutta hei! Onhan meillä uusiutuvat luonnonvarat: tuuli, vesi, aurinko, bioenergia, maalämpö, aallot ja vuorovedet. Ja mitä niitä onkaan. Mieli on taas rasvatyyni ja omatunto pieniä tahroja vaille puhdas.

”…[H]iiletöntä energiaa on alettu pitää melkein synonyyminä ”puhtaalle” energialle. Tämä on yksioikoinen ja monessa tapauksessa jopa virheellinen käsitys.” Näin toteaa energiavaihtoehtoja käsittelevässä kirjassaan ”Ihmiskunnan energiakriisi” biologi, FT Jorma Keskitalo. Ns. puhdas energiakin vaatii luonnonvaroja, ainakin silloin kun kaivetaan esiin raaka-aineita tuulivoimalan pystyttämiseksi, ja jalostetaan ja kootaan aurinkopaneeliin tarvittavat materiaalit aurinkopaneeliksi.

Sanotaan heti alkuun, että kirja on sujuvasti kirjoitettu, luettavaa ja maallikollekin ymmärrettävää. Kaavoja on vain kaksi, ne liittyvät yhteyttämiseen. Siitähän oli puhetta jo koulussa, joten ne eivät ole vaikeusasteiltaan stephenhawking–luokkaa. Teos myös esittelee ymmärrettävästi useita jo käytössä olevia tai tulevaisuuden visioissa hehkuvia tuotantomuotoja. Ainakin on insinöörejä ja muita asiantuntijoita, jotka yrittävät tehdä asialle jotain.

Energiaa kuluttavat raaka-aineiden kaivaminen, energian tuottaminen, rakennusten lämmittäminen, liikenne, tavaratuotanto, ravinto – jotakuinkin kaikki jokapäiväinen aineellinen ja aineetonkin toiminta keskuudessamme. Mitä Keskitalolla on tarjota, sillä hän vetää yli punakynällä nykyiset tai tulevaisuuden tuotantomuodot ja vaihtoehdot yksi toisensa jälkeen?

”Lähtökohdat eivät ole hääppöiset.” Keskitalon mukaan uusiutuvista vaihtoehdoista aurinkoenergian ”potentiaali on…kaikkein suurin”, mutta ei sekään riitä sammuttamaan energiajanoamme, ei vaikka olisi Sahara väärällään aurinkokennoja.

Ihmisiä ei kuulemma saa koskaan syyttää mistään. Ei saa huomauttaa että on typerys, kun kaivaa omaa kuoppaansa aina vain syvemmäksi. Kirjan etukannen liepeessä olevan kuvan perusteella Keskitalo on lempeä mies. Niinpä hänkään ei heittele kivillä, mutta barrikadeilla hän silti on.

Hän vaatii nykyistä kestävämpiä ja pitkäikäisempiä tuotteita. (Niin muuten tämän kirjoittanutkin haluaa.) Tämä on helposti toteutettavissa verrattuna hänen perusfilosofiaansa. Kirjan viesti on yksinkertainen mutta radikaali. ”Säästetty energia on puhtain energia.”

Vähemmän liikennettä, tavaroita, väestönkasvua. Samaan syssyyn on käytettävä laajaa energiakirjoa - mutta kuten hän itse kirjoittaa, ”uusiutuvien energioiden ehkä vakavin ongelma on siinä, että ne ovat hajallaan ja vaativat laajoja keräysjärjestelmiä, jotka vievät tilaa luonnonekosysteemeiltä”, ja joiden pystyttäminen vie luonnonvaroja.

Keskitalo pitää tieteen ja teknisten innovaatioiden asemaa keskeisenä. Hän puuttuu myös vallitsevaan talousajatteluun (joka on viime vuosina saanut aiheesta kritiikkiä). ”Globaalitalouden säätely on tärkein keino ihmiskunnan energiatalouden järkevöittämiseksi, jos tuloksia halutaan nopeasti tai jos niitä ylipäätään halutaan.”Hän mainitsee mm. nk. Tobin-veron ja talouskasvukriittisen degrowth-ajattelun. Mutta miten temppu poliittisesti tehdään, jos se halutaan tehdä?

Monet asiat ja muutokset ovat mahdollisia. Sveitsi on konservatiivinen maa. Silti siellä esimerkiksi tuetaan pyöräilyä ja pyöräväyliä – ja kaupunkiraitioteitä. Sveitsissä on vuoria, kuten kaikki varmaan tietävät. Silti sveitsiläiset matkustavat junillaan keskimäärin enemmän kuin missään muussa maailman maassa. Siellä on siis oltava rautatieverkosto. Pankkiirienkin ideologiaan voi mahtua myös ympäristöstä huolehtiminen.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme