Mainos
Mainos

Jörn Donner: Muistiinpanoja Mannerheimista

(Otava)

Aseistakieltäytyjä ja Mannerheimin patsashankkeen muinoinen ivailija on tehnyt pienen kirjan, jossa hän maalailee varsin kunnioittavan kuvan Mannerheimista. Donner antaa lisäksi ymmärtää, että kaikki eri sotien aikana tehdyt ratkaisut ovat olleet kutakuinkin oikeita, koska parempia ratkaisuja ei olisi ollut. Onko vanha radikaali muuttunut nyt lopullisesti konservatiiviksi?

Mannerheimista on tehty lukuisia elämänkertoja ja historiateoksia - tämä kirja ei pyri olemaan kumpaakaan. Muistiinpanoja Mannerheimista on nimensä mukaisesti eräänlainen henkilökohtainen näkemys Mannerheimista. Donner kertoo suurmiehen ja oman sukunsa yhteyksistä Mannerheimiin. Itse pikku-Jörnkin on lähes tavannut Mannerheimin, tämä oli tiettävästi samassa parturissa mutta verhon takana, ehkä.

Donneria kiehtoo se, että vaikka Mannerheimista on kirjoitettu valtavasti, hänen sisimmästään tiedetään sittenkin vähän. Paljon on arvailua ja Donnerkin päättää monet kappaleet mainintaan, että näin on ehkä käynyt. Donner on erinomainen kirjoittaja ja kirjan pohdiskeleva sävy toimii hyvin. Kaikkea emme voi tietää, mutta pohdiskelemalla voimme yhdistää joitakin näkymättömiin jääneitä pisteitä, ehkä.

Sotahistorian lisäksi Donner pohdiskelee Mannerheimin naissuhteita ja seksuaalisuutta sekä jotenkin kummallisiin mittoihin nousutta Mannerheimin suhdetta hevosiin. Mannerheimin kun kerrotaan Japanin-sodassa melkeinpä surreen kuollutta hevostaan enemmän kuin joukkoonsa kuuluneiden sotilaiden kuolemia. Senkin Donner kertoo, että alastomasta Mannerheimista hevosen selässä on olemassa valokuvia, mutta Mannerheim-säätiö ei ole halunnut niitä julkistaa.

Mannerheim oli Donnerin mukaan 1800-luvun ihminen, menneen maailman aristokraatti, joka pystyi kuitenkin sopeutumaan muuttuneisiin oloihin. Mannerheim kykeni Donnerin mukaan myös valitsemaan onnekkaasti aina oikea puolen. "Pelurina hän käytti yleensä suhteellisen varmoja kortteja, paitsi kun ei ollut mitään kortteja joilla pelata." Mannerheim puhui jossain kirjeessään "lähtemisestä voittajan matkaan". Ja niin sanotut väärät puheetkin Mannerheim korjasi myöhemmin - Suur-Suomella hän oli kuulemma tarkoittanut suurta Suomea.

Ei Donner Mannerheimista kuitenkaan mitään opportunistia maalaile, vaan erittäin taitavaa ja kunnianhimoista suurmiestä. Suurmiestä, joka eli kuitenkin ympäröivän yhteiskunnan sisällä. Donner vieroksuu suurmieskulttuuria, mutta ei suurmiehiä. Kukaan suurmies ei yksin muuta maailmaa, vaan jokainen merkkihenkilö on myös oman aikakautensa ja ympäristönsä tuote.

Donner muistuttaa, että kansa ei valinnut Mannerheimia mihinkään tehtävään. Presidentiksihän hänet valittiin eduskunnan poikkeuslailla ja silloinen eduskuntakin oli olemassa poikkeuslain voimin. Donner sanoo, että itse asiassa vasta kuolemansa jälkeen Mannerheim sai yllättävän laajan kansansuosion. Samalla Mannerheim katosi persoonana ja muuttui myytiksi.

Donnerin mielestä nyky-Suomessa Mannerheimin tapainen hahmo olisi mahdottomuus, mutta että Suomen historian kannalta hän on ollut välttämättömyys. Se on paljon sanottu mieheltä, joka patsaskiistan aikaan vuonna 1952 sanoi, että Mannerheimin patsaaseen pitäisi lisätä pyörät.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme