Mainos
Mainos

Jouko Halmekoski: Orjamarkkinat. Huutolaisten kohtaloita Suomessa

Arvio: Päivi Lipponen

(Ajatus kirjat)

Ihana ajatus naapuriavusta ja auttamisen vapaaehtoisuudesta saa uuden ulottuvuuden, kun perehtyy lasten kohtaloihin ennen nykyistä sosiaaliturvaa. Vielä 1900-luvun alkupuolella kunnat huutokauppasivat orvot, sairaat, vammaiset, mielenvikaiset ja yksinäiset vanhukset perheisiin. Kunta huolehti näin oman alueensa vähäosaisista. Elätin kotiin sai se, joka vaati vähiten kunnalta korvausta. Huutolainen puolestaan sai nukkumapaikan, ruokaa ja ehkä vaatteet. Vastineeksi hän teki työtä perheessä.

Vaivaishuutokauppoja kutsuttiin myös orjamarkkinoiksi. Vuonna 1923 kaupat kiellettiin, mutta käytäntö jatkui silti syrjäseuduilla. Parempaakaan järjestelmää ei ollut tarjolla.

Halmekosken teos kertoo muisteloiden muodossa huutolaislasten kohtaloista ja millaiset elämä neväät he saivat. Teemat ovat karuja. Ilman ääntä jäävät ne huutolaiset, jotka eivät kestäneet nälkää, kuritusta ja henkistä yksinäisyyttä. Kirjassa puhuvat vain selviytyjät.

Lasten huutokaupat järjestettiin viattomien lasten päivänä. Hoitosopimus uusittiin joka vuosi. Ostajat koostuivat talollisista, torppareista ja mäkitupalaisista. Lapsista tuli pikkupiikoja ja renkejä, jotka puoliviideltä herätettiin navettahommiin. Koska köyhyys oli kaikkien vitsaus, huutolaislapset olivat ruoanjaossa viimeisiä. Nälkä oli ainainen seuralainen. Vaatteet olivat ryysyjä. Remmi heilui.

Huutolaiseksi päätyi herkästi, jos oli avioton lapsi, toinen vanhemmista kuoli tai vanhempi hylkäsi lapsikatraansa.

Lapset sopeutuivat, itkivät tyynynsä märäksi, varastivat ruokaa ja karkailivat. Kouluopinnot jäivät huteriksi. Mielipahaa toi muiden lasten kiusa. Hellyyttä sai harva. Talon emäntä saattoi todeta isännälle, että älä omaa lasta hakkaa, vaan hakkaa huutolaista. Isäntä saattoi sitoa kalasoppa-ainekset onkineen lapsen remmillä pöydän jalkaan kiinni, saipahan huutolainen nuuhkia tuoksua, kun muu perhe aterioi.

Toki oli myös rakkaudellisia perheitä. Kaikki haastatellut kokevat, että heistä varttui selviytyjiä, jotka ovat osanneet antaa arvoa puolisolleen, rakastaneet lapsiaan ja arvostaneet omaa kotiaan. Kuten Valto toteaa, että vastoinkäymisistään huolimatta hänestä tuli lopulta oikein onnenpekka.

Mikä sai ihmiset tekemään pahaa avuttomille lapsille? Houkutus on ilmeinen, kun käsissä on valta ilman vastuuta ja valvontaa.

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme