Mainos
Mainos

Jouko Heikuran "Mustien vuorten varjossa"

Kustantaja: Gummerus, arvio: Hilkka Hyrkkö.

Ihan erityisiä tuntoja herättää aina se, kun toimittajakollegalta tulee kirja. On yhtä aikaa iloinen ja tavattoman kiinnostunut, mitä tuo tuttu mies on saanut aikaiseksi.

Jouko Heikura vie meidät naissankarinsa, sotakirjeenvaihtaja Rakel Ahon, mukana ensin Bukarestiin jouluna 1989, jolloin Euroopan viimeinen yksinvaltias vaimoineen näkyvästi teloitettiin. Se oli viimeinen jouluaatto ilman televisiouutisia. Sen jälkeen sähköinen media ei ole viettänyt jouluaattoa Suomessa!

Kirjoittajan kuvaus Nicolae Ceaușescun kaatumisen jälkeisestä sekasorrosta on tarkkaa. Rakel Aho liikkuu Bukarestissa sellaisella katutarkkuudella, että niin on varmasti kirjoittajakin liikkunut. Sama reportterin ote on mukana kaikissa toimittajasankarittaren kertomuksissa.

Kirjassa on yhdeksän episodia, joissa kaikissa Rakel Aho on juttumatkalla entisessä Itä-Euroopassa ja hajonneessa Jugoslaviassa. Bukarestista saakka Rakelin oppaaksi ja sittemmin valokuvaajaksi pestautuu salaperäinen Romeo. Rakkaustarina on väistämätön, mutta tarinoiden myötä Romeosta paljastuu kaiken aikaa uusia piirteitä. Kaikki niistä eivät ole kovinkaan rakastettavia.

”Mustien vuorten varjoon” pääsee myös Rakelin äiti ja isäpuoli ja joukko muitakin suomalaisia. Kirja on ehkä heikoimmillaan kehitellessään taide-esineiden hämäräkauppoja ja löytäessään Akseli Gallen-Kallelan ennennäkemättömän taulun Tonavan rannoilta Budapestistä.

Vahvimmillaan kirja on Balkanin ristiriidoissa. Sodat, jotka saattelivat Jugoslavian hajoamista, alkavat unohtua, mutta jäljellä on ihmetys siitä, miten paljon vihaa oli ja on Balkanin ruutitynnyrissä. Jouko Heikura valottaa taitavasti perheiden, naapureiden ja tuttujen välille kasvanutta juopaa ja miten surullisiksi ja katkeriksi se ihmiset tekee. Samalla se inhimillisellä tavalla kertoo meille, että kenestä vaan voi tulla tappaja, kun tarpeeksi kiusataan.

Jouko Heikura asettaa myös sotakirjeenvaihtaja Rakelin kovan paikan eteen: onko hänestä tappajaksi? Tässä ääritilanteessa, mutta muutenkin, kirjoittaja pohtii, mikä on toimittajan, tarkkailijan ja tiedonvälittäjän rooli näissä monimutkaisissa konflikteissa.

Vaikka kirja on puhdas fiktio, ajattelen, että mukana on paljon ihmisiä ja tapahtumia, joissa toimittaja-kirjailija on ollut itse mukana. Niin toden- ja vankantuntuisia hahmot ovat. Heidän puhaltamisessaan romaanihenkilöiksi Jouko Heikura on mainiosti onnistunut. Ja kevään uutusluettelosta huomaan, että lisää on tulossa.

Hilkka Hyrkkö

Hilkka Hyrkkö on toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Paitsi, että kirjoittaa, lukeekin paljon. Ei ole toista ilman toista.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme