Mainos
Mainos

Julie Orringer: Näkymätön silta

Suomentanut Kristiina Savikurki

Arvio: Lenita Toivakka

(Otava)

Näkymätön silta on kaunis, syvällinen ja humaani romaani juutalaisten kohtaloista Euroopassa toisen maailmansodan keskellä.

Nuori Andras lähtee vuonna 1937 Unkarista Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria. Hän viettää normaalia nuoren miehen opiskelijaelämää ja rakastuu intohimoisesti itseään vanhempaan salaperäiseen balettitanssijaan.

He elävät onnellisina nuoren parin arkea ja viettävät vapaa-aikaa ystäviensä kanssa kunnes sodan läheisyys ja juutalaisvainot pakottavat Andraksen lähtemään takaisin Unkariin, Klara lähtee rakkaansa mukaan, lapsuutensa maisemiin.

Tarina muuttuukin nopeasti järkyttäviksi toisen maailmansodan tapahtumiksi. Antisemitismi vie ihmisarvon ja pelko on läsnä kaikkalla. Pitkistä jaksoista työleireillä Andras selviää ajattelemalla Klaraa ja heidän yhteistä lastaan, veljiään ja perhettään. Epäitsekäs auttaminen hädän keskellä pelasti monia kuolemalta. Toiset selvisivät sodasta ja juutalaiisin kohdistuneista järjettömistä julmuuksista ja toiset eivät.

En muista, milloin viimeksi olisin viimeksi lukenut näin vaikuttavan kirjan.Vaikka tapahtumat ja sodan julmuudet järkyttivät, tarina jätti kauniin jäljen. Tämän lähes 800-sivuisen tiiliskiven kantavana voimana on hyvyys, rakkaus, ystävyys, veljessiteet, perhe. Pahan keskellä, heikoimpinakin hetkinä niistä ammennettiin uskomatonta voimaa. Romaani on tunnelmaltaan jaettavissa kahtia, aikaan ennen toista maailmansotaa ja aikaan sen keskellä, ei vain tapahtumien osalta vaan myös päähenkilöiden ajatusten, toiveiden ja maailmankuvan osalta.

"He eivät luottaneet kehenkään, matkasivat öisin ja välttelivät sekä viimeisiä pakenevia natseja, jotka ampuvat jokaisen kohdalle osuneen juutalaisen, että neuvostovapauttajia, joiden huhuttiin voivan viedä ihmiseltä vapautuspaperit ja passittaa nämä Siperiaan ilman pienintäkään syytä. Jozsefin vahingoittunut jalka pakotti heidät etenemään hitaasti: hän jaksoi kävellä korkeintaan kymmenisen kilometriä, sitten kipu pysäytti hänet. Kaupungin suunnalta heidän korviinsa kantautui kauheita uutisia: Budapest oli pommitettu maan tasalle. Satojatuhansia oli pakkosiirretty. Nälänhätä oli jatkunut koko talven. Osa Andreaksen ajatuksista oli aina keskittynyt Klaraan. Hän kielsi itseään ajattelemasta mitään muuta kuin senhetkistä tehtävää, hengissä pysymistä...."

Kansanedustaja Mikkeli (kok)

Kirjojen parissa rentoudun ja pakenen arjen kiireitä. Valitettavasti eduskuntatyön ollessa kiivaimmillaan tulee luettua aivan liian vähän. Kommentaattorina lukemiselle järjestyy aikaa. Tämä tekee minulle "työnarkomaanille" tosi hyvää.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme