Mainos
Mainos

Kukapa olisi kuvitellut, että turska osaa laulaa? Uutta tietoa kalojen älystä

Kalojen salainen maailma on alkanut paljastua tutkijoille paremmin vasta 2000-luvulla. Kukapa olisi kuvitellut, että turska osaa laulaa, taistelukalojen uroksista voi erottaa erilaisia luonteita tai että kultakalat oppivat erottamaan barokkimusiikin bluesista.

Turskakoiraan soidinkurnutus muistuttaa mopon kaukaista pörinää ja kestää vartin verran. Pieni särkikala törö ei pukahda yksin uidessaan, mutta alkaa narahdella tavatessaan toisen törön.

– Suomessakin esiintyvä pohjakala kivisimppu nakuttaa ääniä nopeina sarjoina, kun se karkottaa kilpailijaa reviiriltään. Silakat tuottavat lyhyempiä päriseviä ääniä, joiden merkitystä ei vielä tunneta. Ne näyttävät kuitenkin liittyvän parven sisäiseen viestintään, kertoo evoluutiobiologi Helena Telkänranta.

Ainakin 200 kalalajin on todettu pitävän ääntä. Asiaa on selvitetty vedenalaisilla mikrofoneilla.

Kalojen ääntelyä on aiemmin ollut hankala tutkia, koska ääni taittuu veden pinnasta. Kalojen äänet myös sijoittuvat mataliin, alle 1 000 hertsin taajuuksiin, joita ihminen ei kovin helposti kuule, taustoittaa erikoistutkija Teppo Vehanen Luonnonvarakeskuksesta.

Kalat eivät ääntele suullaan. Ne tuottavat ääntä esimerkiksi värisyttämällä uimarakkoaan, hankaamalla luita vastakkain tai päästämällä peräpäästään ilmakuplia.

Kala oppii kaverilta

Telkänranta kertoo uusimmasta eläintutkimuksesta kirjassaan Eläin ja ihminen – mikä meitä yhdistää sekä edellisessä teoksessaan Millaista on olla eläin, joka oli Tieto-Finlandian ehdokkaana ja sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

Esimerkiksi kalojen oppimiskyvystä tiedetään yhä enemmän. Kalat oppivat parvikumppaneiltaan, mistä etsiä ruokaa, missä ovat turvalliset reitit ja millaisia petokaloja on syytä lähteä karkuun.

– Monien kalojen oppimiskyky on samaa tasoa kuin maan pinnalla elävien selkärankaisten, kuten nisäkkäiden ja lintujen.

Kalojen mielihyvän tunteista ei vielä paljon tiedetä, mutta joillakin kaloilla on havaittu jopa leikkikäyttäytymistä.

Kuvaan sopii se, että kalayksilöiden luonteenpiirteissä voi olla eroja. Luonnonvesissä elävien taistelukalakoiraiden suhtautuminen naaraisiin vaihtelee, kun toinen koiras on paikalla. Taistelijatyyppi keskittyy kilpailijan häätämiseen, kun taas rakastaja mieluummin liehittelee naarasta. Muut häilyvät sillä välillä.

Rohkea luonne voi joskus olla haitaksi eläimelle. Suomalaistutkimuksessa selvisi, että aktiivinen ja utelias taimenyksilö on muita alttiimpi perhokalastukselle.

Huojuminen helpottaa kipua

Nykyisin tiedetään myös se, että kalat kokevat kipua. Oppimiskokeissa kalat välttelevät paikkoja ja tilanteita, joissa niitä on sattunut. Jos kipu jatkuu, ne turvautuvat nisäkkäiden tavoin itsensä keinutteluun.

– Koeoloissa kirjolohien huuliin on ruiskutettu kirvelevää etikkahappoa. Ne hierovat huuliaan ja jos se ei auta, vajoavat pohjaan huojuttamaan itseään. Jos etikkahappoa annetaan yhtä aikaan kipua lievittävän morfiinin kanssa, kala ei reagoi kipuun. Kala ei kuitenkaan ole niin oppimiskykyinen, ettei voisi nälkäisenä iskeä koukkuun useita kertoja, Telkänranta kertoo.

Kipututkimuksen avulla tutkijat ja kalastajat voivat yhdessä suunnitella uusia kalojen pyynti- ja tainnutustapoja. 

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme