Mainos
Mainos

Karo Hämäläinen: Erottaja

(WSOY)

Alku on järkyttävä. Ei siksi, että "veri virtaa taas kaduilla". Vaan siksi, että teksti vilisee epälikvidejä venäläisiä, bäkkäreitä ja strukturoituja pääomaturvatuotteita. Ilman niitä ei kuitenkaan voi uskottavasti finanssitrilleriä kirjoittaa. Onneksi termijumppa häiritsee vain alussa. Heti kun bank run -oppitunnit ovat ohi, tarina imaisee mukaansa, sillä Hämäläinen kirjoittaa mehukkaasti, myös dialogia.

Ihmiset tuntuvat aluksi paperiohuilta, punaisine Audeineen. Mutta jo ennen kuin Audin pintaa runnotaan, säröä ja särmää alkaa löytyä myös romaanin henkilöistä. Eikä Hämäläinen hahmojaan säästele. Paikoin tulee mieleen hotakaismainen vimma, siihen malliin ihmistä retuutetaan. Se on niin karmeaa, hulppeaa ja hauskaa yhtä aikaa.

Perfektionisteille kirja on varsinainen aarreaitta. Kehikko eli amerikkalaisen jättipankin Lehmanin konkurssi ja sen mainingit ovat aitoa lähihistoriaa, mutta menikö se juuri noin kuin Hämäläinen kirjoittaa. Samoin paikat, kadut, näkymät ja reitit niin Etelä-Haagassa, Tukholmassa kuin Berliinissäkin, mukavaa fiilistelyä. Melkein haistan ne Berliinin kadut.

Juonen juurakko koukuttaa. Kirjaa ei malttaisi käsistään laskea.

Vain kaksi muttaa. Olisiko tekstiä voinut karsia edes 100 sivua. Ja voisiko kustantaja WSOY jättää kaikkien sanojen väliin yhden tyhjän lyönnin. Ikävää lukea "näemitään" tai "teeskennellytnanteeksipyynnön". Kaksi vielä menisi, mutta nämä eivät olleet ainoita.

Kirjoittaja on MTV3:n uutisten taloustoimittaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme