Mainos
Mainos

Kate Atkinsonin "Kaikkein vähäpätöisin asia"

Kustantaja: Schildts&Söderströms, kirja: Kirjailija: Kate Atkinson, kääntäjä: Kaisa Kattelus, arvio: Hilkka Hyrkkö.

Uuteen kirjailijaan tutustuminen on aina seikkailu. Ja seikkailun Kate Atkinson todella tarjoaa. Ei sellaista tavanomaista, missä on paljon räiskettä ja räminää ja vankkaa poliisityötä. Tässä kirjassa suurimmat asiat tapahtuvat ihmisten mielissä ja heidän henkilöhistoriassaan.

Kate Atkinson rakentaa taitavasti tarinan yhden tapahtuman ympärille. On Edinburghin teatterifestivaalit. Paljon väkeä koolla samassa paikassa. Kadulla tapahtuu tavanomainen peräänajo, mutta peräänajaja ei käyttäydy tavanomaisesta vaan hyökkää edellä ajaneen kimppuun. Pesäpallomailan kanssa.

Kirjan päähenkilöksi kasvava sivullinen puuttuu tähän. Väkivalta ei synnytä väkivaltaa, vaan halun pysäyttää sen. Ja tässä oikeastaan koko rikos. Jännärin ydin. Siitä alkavat kehiä ihmisten tarinat. He ovat keski-ikäisiä, näennäisen tavallisia, jotka olivat sattumalta samassa paikassa yhtä aikaa ja heiden välilleen muodostuu erilaisia vuorovaikutussuhteitea.

Yksi heistä kirjoittaa omasta mielestäänkin hiukan tylsiä etsiväkertomuksia, toinen on eläkkeellä oleva yksityisetsivä, kolmas herkkääkin herkempi näyttelijä. Sattumalta ja sivusta tulee mukaan myös laillisuuden rajamailla liikkunut kiinteistöyrittäjä vaimoineen.

On jotenkin harvinaista ja kutkuttavaa, että dekkarin syvin olemus on koko ajan tekstissä. Hienoa kieltä, hienoja arkioivalluksia elämästä. Polttopiste ei ole tapahtumissa vaan juuri niissä kaikkein vähäpätöisimmissä asioissa.

Loppuratkaisu yllättää.

Hilkka Hyrkkö

Hilkka Hyrkkö on toimittaja ja viestinnän ammattilainen. Paitsi, että kirjoittaa, lukeekin paljon. Ei ole toista ilman toista.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme