Mainos
Mainos

Kiina - eriskummallisen punainen markkinatalous

Lauri Paltemaa & Juha A. Vuori: Kiinan kansantasavallan historia.

Gaudeamus. 2012.

504 s.

Arvio: Janne Hopsu

Suomen osuus Kiinan kansantasavallan historiassa on mitätön. Se sai kuitenkin oman maistiaisensa Mao Zedongin absurdista kulttuurivallankumouksesta.

Vuonna 1967 Suomen Pekingin lähetystön silloisen kaupallisen sihteerin Kai Heleniuksen poika lähetti kirjeen Kiinasta kotiin. Oli vain niin, että kuoressa olleet postimerkit oli liimattu vihjailevasti – ainakin kiinalaisten viranomaisten mielestä. ”Nämä merkit muodostivat kokonaisuuden, jossa vasemmalla ollut jousiampuja tähtäsi oikealla ollutta puhemies Maoa.” Kutsuhan siitä tuli puhutteluun Pekingissä. Kiinalaisten anteeksipyyntövaatimukseen ei suostuttu, mutta luvattiin, ettei vastaava toistu.

Episodin kertovat Kiina-tutkijat Lauri Paltemaa ja Juha A. Vuori tuoreessa kirjassaan Kiinan kansantasavallan historia. Määriteltyään lyhyesti teoreettisesti millainen järjestelmä Kiinan kansantasavalta oli ja on, he pohjustavat Kiinan synnyn kansantasavallaksi. Uuden valtion ydin oli kommunistinen puolue, jonka läsnäolo ja toiminta läpäisivät kaiken. Näin vuoteen 1976, Maon kuolemaan, asti.

Maon totalitaristisesta puolue-valtiosta Kiina siirtyi Deng Xiaopingin johdolla kohti vapaan talouden Kiinaa. Maata johtaa yhä kommunistinen puolue, mutta se ei enää ulota lonkeroitaan kaikkialle. Se ei sitä halua, eikä edes kykenisi siihen.

Noin puolet kirjasta kertoo Maon ajasta. Osuus on hyvä muistutus totalitarismin ihmishengistä ja –arvosta piittaamattomasta järjettömyydestä. Teollistumiseen tähtäävä suuri harppaus ja kulttuurivallankumous olivat viime vuosisadan massiivisimpia katastrofeja taloudellisesti, ihmishengissä, henkisesti ja tieteessä. Viime vuosien tutkimus on tuonut näihin jaksoihin uutta tietoa, mikä ei saata Maoa entistä parempaan valoon.

Mao hallitsi despoottisesti. Hän peluutti puolueen sisäisiä faktioita toisiaan vastaan, ja jatkuvat erilaisten poliittisten kampanjoiden äkilliset suunnanmuutokset pudottivat hänen vastustajiensa päitä kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti. Kiina oli rautahäkkinen luokkadiktatuuri, missä kukaan ei ollut turvassa – Maoa lukuun ottamatta. Kiina oli tuolloin vankasti maaseutuyhteiskunta, mutta siitä huolimatta Mao alisti maaseudun asukkaineen kaupunkien tarpeille. Kiina oli erittäin köyhä, ja tasa-arvoisesti sitä kaikille eliittiä lukuun ottamatta.

Jos Heleniuksen postimerkkijupakka osui totalitaariseen aikakauteen, vuonna 1989 Pekingissä ulkomaankauppaministerinä vieraillut Pertti Salolainen ja 2009 siellä käynyt silloinen pääministeri Matti Vanhanen kokivat jo toisenlaisen, jälkitotalitaarisen, Kiinan.

Salolaisen visiitti nostatti kulmakarvoja maailmalla. Hän oli ensimmäinen Pekingissä vieraillut länsimaan ministeri sen jälkeen, kun armeija kukisti verisesti mielenosoittajat Taivaallisen rauhan aukion liepeillä. Kiinalaiset kuitenkin muistavat vierailua yhä lämmöllä. Vanhanen puolestaan pistäytyi rahankeruumatkalla Kiinassa, joka oli jo noussut talousjätiksi.

Kirjan Maon jälkeinen osuus keskittyy puolueen sisäisiin poliittisiin valtakamppailuihin ja talousuudistuksiin – jotka kietoutuivat toisiinsa.

Korkeimman vallan siirtyminen kommunistisessa Kiinassa oli kaikkea muuta kuin siistiä ja yksinkertaista. Vasta viime vuoden lopun vallanvaihto Hu-Wen-akselilta Xi Jinpingin ja Li Keqiangin käsiin sujui Kiinan lähihistoriassa suorastaan rasvatusti.

Kiinan virallinen poliittinen retoriikka on yhä sosialismin kyllästämää. Taloudesta on kuitenkin puhuttu toisin jo vuosia. Maa on siirtynyt markkinatalouteen WTO-jäsenyyttä myöten. Tämän siirtymävaihe korostuu kirjassa, kuten pitääkin. Kiinan taloudellinen nousu on ollut niin hurjan nopeaa ja valtavaa. Myös kansalaisyhteiskunnan synty ja kasvu tuodaan esiin. Kiina on kuitenkin kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen yhteiskunta. Monet suuret ongelmat ja haasteet käyvät kirjasta ilmi.

Kiinan ulkopolitiikka Maon aikana ja hänen jälkeensä käsitellään myös. Siinä missä Mao puhui jopa ydinsodan välttämättömyydestä ja oli kaikkea muuta kuin Neuvostoliiton sätkynukke, hänen seuraajansa olivat ja ovat ulkosuhteissaan tolkullisempia. Kiinan ulkopolitiikasta ja nousseesta nationalismista 2000-luvulla olisi kuitenkin lukenut lisää.

Kiina on suurten mittakaavojen yhteiskunta. Maon poliittiset kampanjat johtivat kymmenien miljoonien ihmisten väkivaltaiseen tai nälkäkuolemaan. Vuonna 1958 kollektivisoinneissa ”yli 500 miljoonaa viljelijää menetti kertaheitolla omaisuutensa ja sananvallan omaan elämäänsä lähes täysin…” Toisaalta sadat miljoonat ovat nousseet pois köyhyydestä talousuudistusten myötä, historiallinen saavutus. Mutta markkinatalouskin voi olla julma. Vuonna 2001 valtion öljy-yhtiötä saneerauksessa 210 000 työntekijää laitettiin kertaheitolla kilometritehtaalle.

Paltemaan ja Vuoren teos on välttämätön suomenkielinen opus niille, joille Kiina on vieras ja jotka haluavat ymmärtää Kiinaa nyt - ja mitä se on ja tekee tulevaisuudessa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme