Mainos
Mainos

Kirja-arviossa Uskomaton matka uskovien maailmaan

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan. Arvio: Pertti Nyberg.

(WSOY 2012)

Kosmologian professori Kari Enqvist lähtee harhapoluille tutustumaan ei-tieteelliseen maailmaan. Hän käy hartaustilaisuuksissa, jumalanpalveluksissa, tutustuu eri uskonnollisten ryhmien nettisivuihin, lukee kreationistista kirjallisuutta ja selailee pappien tarinoita sanomalehdistä.

Reissusta tulee todella monipuolinen, sillä kuten tiedämme, uskovaisiakin on kovin montaa lajia. Päähuomio on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, mutta uskonnoton kirjoittaja havainnoi myös herätysliikkeitä ja maailman suuria kirkkokuntia.

Yhtä uskonnollista ääripäätä edustaa Kansanlähetys. Enqvist käy läpi tämän ahdasmielisen järjestön kantoja, ja tiivistää yhteisön ilosanoman näin: "Jumala vihaa ihmisiä, tavoitteena on pikainen maailmanloppu ja suuren ihmisjoukon kärräys helvetin ikigrilliin".

Tämän kirjoitettuaan Enqvist pohtii, että jos ilosanoma on tätä luokkaa, on vaikea kuvitella, mitä Kansanlähetys kutsuisi surusanomaksi.

Enqvist käy läpi monia viimeaikojen keskusteluja ja pohtii, miksi esimerkiksi kysymys niin sanotuista meemeistä eli eräänlaisista yhteisössä liikkuvista ja ihmisiin "tarttuvista" ajatuksista on niin vaikea uskovaisille. Monet uskonnollisesti virittyneet debatoijat kun pitävät meemejä hölynpölynä.

Meemi-termiä on käyttänyt ateistikirjoistaan tunnetuksi tullut Richard Dawkin, jonka mukaan uskonto on yksi tällainen meemi, eräänlainen ajatusten virus. Enqvistin mukaan meeminhän voisi katsoa myös Jumalan nerokkaana tapana välittää uskontoa ihmisiltä toisille eikä se mitenkään mitätöi uskonnollisten uskomusten arvoa.

Enqvist sanoo tiedemiehen tavoin, että meemi on vain yksi tieteellinen hypoteesi ja tutkimus on myöhemmin osoittava sen sitten oikeaksi tai vääräksi tai jotain siltä väliltä. Meemi on lisäksi arvoneutraali ja käsitettä voi hyödyntää muussakin asiassa kuin uskonnosta puhuttaessa.

Meemi on kuitenkin vain yksi sivujuonne kirjassa, jossa uskonnoton tiedemies ihmettelee, miksi uskovaiset ja kirkonmiehet haluavat niin hanakasti puuttua tiedemaailman asioihin. Kreationistit ovat pseudotieteellään ehkä pahimpia, mutta Enqvistin mukaan muun muassa entisen arkkipiispa John Vikströmin kannanotot ovat toisinaan hyökkääviä etenkin luonnontieteitä kohtaan. Kirjassa on muutamia esimerkkejä.

Enqvistin mukaan tiede ei pysty sanomaan, onko Jumalaa olemassa vai eikö ole, eikä se ole tieteen tarkoituskaan. Sen sijaan tiede pystyy kertomaan, että nykykäsityksen mukaan maailmankaikkeus eli aika ja tila ovat alkaneet alkuräjähdyksessä.

Kysymys, mitä oli ennen alkuräjähdystä, on Enqvistin pohdinnoissa mieletön, koska aika alkoi alkuräjähdyksessä. Yhtä hyvin pohjoisnavalla seisova ihminen voisi kysyä, miten tästä paikasta pääsee vielä pohjoisemmaksi - eihän siitä pääse. Kysymys alkuräjähdyksen alkuunpanijastakaan ei hetkauta tiedemiestä, sillä alku oli alkuräjähdyksen ominaisuus aivan samoin kuin pohjoisnapa on maapallon ominaisuus.

Suomen evankelisluterilaisen kirkkokunnan papit Enqvist jakaa kolmeen

ryhmään: taantumuksellisiin, liberaaleihin sekä konservatiiveihin, joista viimeksi mainittu on ehdottomasti suurin ryhmä. Konservatiivit ovat säilyttäjiä, jotka haluaisivat että kaikki pysyisi ennallaan, että kiistakysymykset lakaistaisiin maton alle tai niin sanottua dialogia käytäisiin loputtomiin. Konservatiivit haluavat, että mikään ei muuttuisi tässä maailmassa, jossa kaikki muuttuu nopeasti.

Enqvistin mukaan konservatiivit eivät hätäänny mistään muusta kuin kirkosta eroamisesta.

Kirjan loppupuolella Enqvist pohdiskeleekin kirkon tulevaisuutta, kun jäsenmaksutulot pienenevät joko jäsenien erotessa tai sitten myös lapsikasteen vähentyessä. Enqvist pitää muuten lapsikastetta moraalittomana käytäntönä ja suosittelee, että kirkon pitäisi toimia kuten helluntailaiset - he kastavat vain uskovat jäsenensä 18 ikävuoden jälkeen. Lapsikasteella ei Enqvistin mukaan ole edes raamatullista perustaa. Enqvist ihmetteleekin esimerkiksi Jaakko Heinimäen ivailua, jonka mukaan lapsikasteen vastustajat eivät saisi puhua lapselleen mitään, jotta tämä voisi sitten aikanaan valita itselleen haluamansa kielen.

Enqvist laskeskelee, että suomalaisista kuuluu kirkkoon tasaisen laskun kaavalla alle puolet vuonna 2032 ja tuolloin kirkon rahat alkavat olla vähissä ja oikeutus koko kansan kirkkona katkolla. Hän ehdottaakin hautaustoimen siirtämistä valtiolle ja tuottamattoman omaisuusmassan myyntiä, jotta kirkko voisi todella keskittyä olennaiseen, joita lienevät rituaalipalvelut ja diakoniatyö.

Tiede etenee seuraavan sadan vuoden aikana Enqvistin mukaan huimin askelin, mutta tästä huolimatta hän ei usko, että uskonnot katoaisivat. Tosin hän povaa, että kirkon nykyiset taantumukselliset tuskin enää kuuluvat kirkkoon ja toisaalta konservatiivien nykyopeista ei ole silloin enää mitään jäljellä. Ainoa mahdollisuus pysyä olemassa Enqvistin mukaan on muuttaa kirkon oppeja ympäröivän maallistuneen yhteiskunnan mukaisiksi. Ehkä hieman yllättäen Enqvist toteaa, että hengellisyys ei tarvitse jumalauskoa, on myös uskonnotonta hengellisyyttä, joka sopii myös uskonnottomalle - miksi ei siis kirkollekin.

Enqvist ei halua käyttää itsestään sanaa ateisti, koska nykykielenkäytössä sana on niin negatiivisesti latautunut. Uskovat myös penäävät, mikä on ateistin maailmankuva ikään kuin ateisteilla olisi jokin dogmi ja omat pyhät kirjat. Näinhän ei ole. Enqvist ei siis mitä ilmeisimmin halua kuulua myöskään "uusateistien" joukkoon vaikka sellaiseksi uskovaiset vastustajat hänet varmasti määrittelevät. Itse hän haluaa siis sanoa olevansa uskonnoton.

Enqvist ei lähde ulkomaisten esikuviensa tavoin kertomaan uskonnollisten totuuksien epätieteellisyydestä, mikä sopii hyvin suomalaiselle lukijalle. Suomalainen lukija kyllä tietää, että maailma ei syntynyt joitakin tuhansia vuosia sitten.

Enqvist luottaa kovasti perinteisen uskonnollisen ajattelun vähenemiseen samalla kun tiede menee koko ajan eteenpäin. Papit puolestaan ovat viime aikoina korostaneet, että nykymaailmassa uskonnollinen ajattelu vain lisääntyy, vaikka länsimaat muuten maallistuisivatkin. Olisin odottanut, että Enqvist olisi ottanut tähän näkemykseen kantaa, sillä juuri tällä argumentilla tätä kirjaa uskonnolliset debatoijat tulevat arvostelemaan.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme