Mainos
Mainos

Kirsti Eskelinen: Sienestäjän suosikit. Parhaat ruokasienet ja reseptit

Arvio: Terhi Hyvärinen

(Gummerus)

Nimi on tylsä, mutta ei se mitään. Kun kirjan aukaisee, sienimetsän tuoksut tulvahtavat sieraimiin kauniista kuvista, puhumattakaan kansikuvasta, jossa herkulliset keltavahverot ovat pannulla ruskistumassa. Tämä vuodenaika on juuri oikea tällaisen kirjan julkaisuun: korvasienet ja huhtasienet alkavat putkahdella pintaan ja sieniaikaa on tästä joulukuun alkuun.

Sienestäjä haluaa valmistautua kauteen, kuten puutarhuri tekee tammikuussa siemenluetteloita lehteillessään.

Kirjan rakenne on mainio. Sienet esitellään samassa järjestyksessä, jossa ne ilmestyvät luontoon: korva- ja huhtasienien jälkeen ahomansikoiden aikaan tulevat kanttarellit, haperot ja tatit. Elokuun mustikoiden aikaan tulevat rouskut, orakkaat ja mustatorvisienet. Syyskuussa suppilovahverot, lokakuussa vahakkaat, valmuskat ja lahokkaat. Kirja kertoo, että kausi päättyy -minulle tuntemattomiin- kuusilahokkaisiin ja hallavahakkaisiin. Hauska tietää sekin.

Kirsti Eskelinen on selkeästi sieni-ihminen henkeen ja vereen. Hän ihastelee sienten nimiä: ”Salohaltijanseitikki kuulostaa suorastaan runolta, rusakkonuljaska vitsiltä.”

Hän myös nimeää sienet hauskasti: mustatorvisieni on ”Omenantuoksuinen tötterö”, kehnäsieni ”Ryppymekkoinen leidi”, kangasrousku ”Kirpakka suklaanappi”.

Ruokaohjeet ovat kekseliäitä: Lemmenpastaa miehelle tuoksuvalmuskan lakeista, Unelmapihvejä lampaankäävästä, Mustikkaiset mesimuffinit hunajaheltoista.

Minusta on hyvä, että Eskelinen ei anna perusohjeita, koska sienestäjä osaa jo tehdä sen korvasienikastikkeen. On hauskempaa saada ohje korvasienitäytteisiin hirvirulliin tai korvasienihyytelöön.

Reseptit luottavat silti ikivanhoihin -minusta oikeisiin- perinteisiin: useimmiten sienistä haudutetaan liika vesi pannulla ja sitten lisätään voita, suolaa ja pippuria. Ihanaa lähiruokaa sienten ominaismakua peittämättä. Ei kikkailua.

Kuvat ovat erinomaisia ja kaupunkilaiset saavat ohjeita myös polkujen, pihojen ja puistojen sienten käyttöön. -Aina ei tarvitse lähteä korpeen. Lapsena vain "pöllytykseen" käytetyt nurmikoiden savusienet ovat kelpo ruokaa, jos ne poimii nuorena, opastaa kirja.

Hienot kuvat ovat Pohjois-Savon sieniseuran ottamia, ruokakuvat Sari Toikkasen. Upeita kaikki.

Antaa sataa vaan. Sieltä ne tulevat.

Kirjoittaja on erikoistoimittaja MTV3:n kulttuuritoimituksessa. Kotimainen kirjallisuus oli aikoinaan yliopistossa hänen pääaineensa.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme