Mainos
Mainos

Koko kansan Hanneksen kosinta hoitui iltakävelyn lomassa: "Jos minä hommaan jauhot, niin tulisitko sinä leivän leipojaksi?"

Linnan Juhlista vuonna 2014 koko kansan tietoisuuteen noussut sotaveteraani Hanne Hynönen ilahdutti ihmisiä positiivisuudellaan.

Myönteinen elämänasenne on myös avioliitossa tärkeä elementti. Tämä selviää Liisa Seppäsen tuoreesta kirjasta Aika velikulta – Hannes Hynösen pitkä taival 1913-2015.

Avioliitossa Hannes ehti olla 102-vuotisen elämänsä aikana lähes 65 vuotta, eli Toinin kuolemaan saakka.

Saavutusta voi pitää varsin kunnioitettavana ainakin, jos sitä vertaa nykyisiin parisuhteisiin, joista monet päättyvät hyvinkin nopeasti eroon. Hannes ja Toini Hynönen saivat liittonsa aikana seitsemän lasta.

Hanneksen rakastumisesta, avioliitosta ja suhteen ylläpidosta löytyy neuvoja myös nykyajan ihmisille.

Puoliso peräänantamattomuudella

Kirjassa valotetaan muun muassa sitä, kuinka puolisoehdokas saadaan ihastumaan vaikka itse kohde ei olisikaan aluksi kovin innostunut kosijasta. Avioliittoon pääsy halutun kumppanin kanssa ei nimittäin käynyt Hannekselta hetkessä.

Vastaus suhteen luomisessa ainakin Hanneksen tapauksessa oli peräänantamattomuus. Vaikka puolisoehdokas olisi kiinnostunut aivan toisesta, yhteyttä kannattaa ylläpitää siitä huolimatta.

Hannes ja Toini olivat ennen kihlautumistaan tunteneet toisensa seitsemän vuotta ja Toini oli ollut osan ajasta kihlautuneena toisen miehen kanssa. Hannes oli ihastunut Toiniin koko tuon ajan. Hannes oli silloin tällöin nähnyt Toinia ja kirjoitellut rintamalta myös silloin, kun Toini oli lupautunut toisen miehen matkaan.

Kun Toini lopulta purki ensimmäisen kihlauksensa, suhde Hanneksen kanssa lämpeni jälleen. Hanneksen näkemys Toinista oli selkeä, kuten hän kirjeessä Toinille kirjoitti:

"Ainakin siinä minulla on ollut hyvä maku, kun rakastuin sinuun! Sielusi puhtaus loistaa sinusta, ja se valaa minuunkin rauhoittavan tunteen. Toini, sinua ei voi muuta kuin rakastaa!"

Hannes Hynönen kihlautui seitsemän vuotta nuoremman Toinin kanssa 31-vuotiaana. Kihlautuminen kävi varsin arkisesti, sillä vaikka Hannes oli kova puhumaan ja vitsailemaan, kosiminen hoitui iltakävelyn ohessa.

– Käveleminen on ihan mukavaa mutta oli minulla asiaakin. Jos minä hommaan jauhot, niin tulisitko sinä leivän leipojaksi? Hannes kysyi Toinilta.

– Suatanhan minä tullakin, vastasi Toini.

Kosinta oli suoritettu.

Riitelyä vältettävä, toista ei pidä yrittää muuttaa

Hanneksen neuvo pitkän suhteen ylläpitoon näyttää olevan se, että riitoja kannattaa välttää. Kihlausaikana kirjoittamassaan kirjeessä hän kertoo suoraan, että häntä ei saa riitelemään, ei ainakaan helposti:

"Olen huomannut, että olemme molemmat itsepäisiä. Kumpi antaa periksi, sinä vai minä? Sen sanon, että ellet oikein viisaasti houkuttele, riitelemään et minua saa. En riitele mielipiteistä. Minusta jokainen ihminen osaa itse valita kannan ja suunnan, eikä siihen toisella liene mitään sanomista – ellei se horjuta pahasti kodin perustuksia."

Riitelyn välttäminen johti siihen, että edes lapset eivät nähneet vanhempiensa koskaan varsinaisesti kiistelevän.

– Toisaalta olisi ollut hyväkin nähdä riitoja kotona. Kun en saanut minkäänlaista riidan mallia kotoa, järkytyin kamalasti, kun sitten muualla kohtasin riiteleviä ihmisiä, pohtii Anni-tytär.

Tuomaksen mukaan hänen isovanhempansa eivät yrittäneet muuttaa toisiaan vaan arvostivat toistensa näkemyksiä.

– Pappa ei ymmärtänyt ollenkaan, kun mediassa puhuttiin, että parisuhteessa pitää oppia riitelemään. Hänen kokemuksensa oli, että puhuminen riittää, Tuomas kertoo kirjassa.

Puolisot täydentävät toisiaan

Hanneksen ja Toinin pitkän liiton yksi salaisuus oli se, että he täydensivät toisiaan mutta samalla he olivat perusasioista samaa mieltä.

Pertti-pojan mukaan isää ja äitiä yhdistivät samat arvot ja uskonnollinen vakaumus, mutta he olivat aika erilaisia luonteeltaan.

– Isä oli iloinen, seurallinen ja ihmisrakas. Äiti oli pidättyväisempi eikä puhunut asioitaan kaikille vaan piti ne sisimmässään.

Lapsenlapset näkivät papan ja mummon rakkauden omalla tavallaan:

– Rakkaus näkyi vaikkapa siinä, että mummo antoi papan pölöttää rauhassa, ei korjannut tai keskeyttänyt hänen juttujaan. Eikä pappa pakottanut mummoa tanssimaan vaan hyväksyi sen, ettei mummo tykännyt tanssista. Pappa korosti aina, että parisuhteessa pitää keskustella kaikista asioista, ei vain arkisista jutuista, Siiri ja Riina kertovat.

Neuvoja myös muille

Hannes toimi kylällään 60-luvulla epävirallisena sovittelijana. Yleensä kyseessä olivat maariidat tai perinnönjaosta johtuvat kiistat mutta toisinaan hän pääsi hoitamaan myös parisuhdeongelmia.

Hannes sanoi kirjan mukaan riiteleville pariskunnille usein, että kielenkäyttöä olisi syytä miettiä, sillä syyttämällä ja loukkaamalla umpisolmut eivät aukea.

Hannes Hynösen ohje varsinkin suhteitaan aloitteville nuorille oli puolestaan se, että rakkaus on suuri sana eikä sitä saisi käyttää liian nopeasti. Saattaa olla, että Hannes ei oikein pitänyt, kun nykyisin nuorisopuheessa rakastetaan jopa tv-ohjelmia, vaatteita tai mitä tahansa.

Hanneksen mukaan seurustelusuhteessa teot ja asenteet kertovat enemmän kuin sanat. Rakkaudesta kannattaa puhua vasta siinä vaiheessa, kun on sen olemassaolosta varma. Hyvä neuvo tänäänkin.

Artikkeli perustuu Liisa Seppäsen keskiviikkona julkaistuun kirjaan Aika velikulta – Hannes Hynösen pitkä taival 1913-2015 (Otava 2017).

Korjattu 3.9.2017 klo 12.30: Tuomas on Hanneksen lapsenlapsi eikä lapsi. Siina korjattu Siiriksi. 



Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme