Mainos
Mainos

Kolumni: Rahat ja henki – tapahtuiko sotesodan ratkaiseva käänne viikonloppuna?

Kahvihuoneen automaatilla ei kohista tästä. Käsi ei puristu nyrkkiin taskussa. Sosiaalinen media ei täyty kutsuista suurmielenosoitukseen Senaatintorille, ei farmariautomarsseja. Suomi 24 vaikenee. Liikenne ja arki rullaavat tuttuun tapaan harmaana maanantaina. Se ei vaan ole seksikäs aihe.

Keskiviikkona eduskunnassa kipinöi, kun oppositio pääsee moukaroimaan soten kiistanalaisinta kohtaa eli valinnanvapauslakia. Mutta siitä huolimatta valtaosa suomalaisista ei lotkauta asialle korvaansa. Ei, vaikka sotessa yhdistyvät rahat ja henki, meidän kaikkien terveys. Miksi näin, vaikka kyse on yhdestä lähihistorian merkittävimmistä uudistuksista Suomessa?

Soteuupuneet ovat niitä hyvähampaisia, aktiivi-ikäisiä suomalaisia, niitä jotka pyörittävät hyvinvointivaltiota veroillaan. Lasten harrastuksiin kuskaamiset ja Prisman viikko-ostosten mietintä täyttävät arjen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus maakuntahallintoineen ei tule iholle, koska he kuuluvat niihin 1,8 miljoonaan etuoikeutettuun suomalaiseen, jotka saavat kiireellisimmän hoitonsa työterveyspalvelujen kautta. Ei siis koske minua juuri nyt. Homma hoidossa.

Samaan asiaan kiinnitti huomiota myös valtakunnan virallinen politiikan narisija, entinen valtiosihteeri Raimo Sailas Kuntalehdessä viime viikolla. Sailas ihmettelee, miksi sote-uudistuksessa ei puututtu tähän isoon ongelmaan. Työelämän ulkopuolella olevat saavat kurjemmat peruspalvelut kuin työterveysläiset.

– Yksi tämän uudistuksen tarkoituksiahan on ollut korjata tämä epäkohta, mutta uudistajille on mennyt pupu pöksyyn, Sailas lataa.

Sailas muistuttaa aiheellisesti myös suurista terveyseroista hyvätuloisten ja pienituloisten välillä.

Hallitus sai sote-lahjan yllättävältä taholta

Soten ympärillä on tapahtunut viime viikkoina paljon. Ensin näytti, että kansanedustaja Elina Lepomäen rankka kritiikki uudistuksen järjettömyyttä kohtaan ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren maakuntahallintosota vetävät hallituksen ja erityisesti kokoomuksen rivit sekaisin.

Mediat etsivät ja laskivat mahdollisia kapinallisia hallituspuolueista ja uskaliaimmat povasivat jo hallituksen natisevan liitoksissaan ennen kesäkuun ratkaisevia äänestyksiä. Oppositio näytti olevan niskan päällä.

Mutta sitten tuli viikonloppu ja Heikki Hiilamo kumppaneineen.

Arvovaltainen ryhmä eli ylijohtaja Marina Erhola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, professori Hiilamo Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopiston tutkimusjohtaja Katariina Silander totesivat mielipidekirjoituksessaan, että viime aikojen sote-kritiikki on ajastaan jäljessä, valmistelu ei ole ollut enää huolimatonta, asiantuntijoita on kuultu kesän valinnanvapauskritiikin jälkeen ja ongelmakohtiin on tehty korjauksia, joissa on huomioitu lausuntokierroksella ja asiantuntijaryhmiltä saatu kritiikki. Viimeisenä niittinä kolmikko asettui tukemaan suurhankkeen viemistä eteenpäin.

– Uudistuksessa on riskinsä, mutta niin on valmistelun pitkittymisessäkin, he kirjoittavat.

Asiantuntijoiden mielestä uuskriitikoilla ei ole myöskään toimivaa vaihtoehtoa vuosia valmistellulle lakipaketille.

Aiheellisesti kirjoitus herätti paljon huomiota, koska mukana oli Heikki Hiilamo, yksi maan näkyvimmistä sote-kriitikoista. Hiilamon mukaan nykyinen malli on hyvin erilainen kuin se, jota hän aiemmin arvosteli.

Onko tämä sote-sopan ns. game changer, asioita ja olosuhteita ratkaisevalla tavalla muuttava asia?

Ainakin kirjoitus vei osan opposition terästä, koska yksi keskeisistä perusteista soten kaatamiselle on ollut, että kovapäinen hallitus ei ole kuunnellut asiantuntijoiden kritiikkiä.

Tosin vieläkään ei uskalla veikata varmasti läpäiseekö iso paketti perustuslakivaliokunnan seulan.

Turtuneet sotekuurot

Mutta takaisin vielä sotekuuroihin kansalaisiin. Ei ole ihme, että aihe ei jaksa sytyttää, koska uudistusta on väännetty jo neljän hallituksen voimin. Me olemme turtuneita. Kaikki puolueet, myös nykyiset oppositiopuolueet, ovat olleet mukana valmistelemassa eri malleja, mm. niitä jotka ovat kaatuneet aiemmin perustuslain vastaisina eduskunnassa. Kansalaisen on myös vaikea hahmottaa, miten opposition vaihtoehdot olisivat parempia kuin hallituksen täysiverinen poliittinen kompromissi.

Sote on kuva ajasta, jossa luottamus poliittisen järjestelmän kykyyn saada aikaan ratkaisuja ja uudistuksia on yhtä hutera kuin Donald Trumpin tupeerattu tukkalaite tuulessa.

Mutta uudistus on vain pakko tehdä. Jos nykyinen hallitus ei saa sitä maaliin, löytyy se ykkösaiheena seuraavan hallituksen pöydältä.

Suomalaiset sairastavat yhä enemmän ja yhä kalliimmin

Uusia veronmaksajia eli toimivien terveyskeskusten mahdollistajia syntyi viime vuonna vain reilut 50 000. Edellisen kerran näin alas vajottiin nälkävuonna 1868. Samaan aikaa suomalaiset harmaantuvat ja sitä myöten sairastavat entistä enemmän ja kalliimmin. Vuonna 2020 yli 65-vuotiaita on 22,6 prosenttia väestöstä ja kymmenen vuotta myöhemmin määrä on kasvanut jo 25,6 prosenttiin. Että onnea vaan päättäjät. Kun joskus pääsette sotesta eroon, edessä ovat isot keskustelut verotuksen kiristämisestä ja eläkemaksujen korotuksista.

Entäs ne säästöt? Julkisten sote-menojen arvioidaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä nykytasosta kymmenellä miljardilla. Uudistuksen jälkeen kulut olisivat ”vain” seitsemän miljardia eli kustannusten kasvua saataisiin hillittyä kolmella miljardilla. Raimo Sailas toteaakin Kuntalehden haastattelussa, että ”kenelläkään ei ole oikein minkäänlaista käsitystä siitä, tuoko tämä uudistus lisää kustannuksia vai vähentääkö se, kuten jotkut väittävät”.

Valmistelua sokkona

On selvää, että yhtälössä on yksi varma voittaja. Yksityiset terveysjätit saavat ison siivun palveluista valinnanvapauden myötä, mutta yhteiskunnan vedolla edes jotenkin säädellysti. Mutta todennäköisesti isompi kakku, siis todella iso hillopurkki odottaa, jos uudistusta ei saada aikaan. Silloin yhä useampi kunta tekee Meri-Lapit ja solmii isot ulkoistussopimukset pörriäisten kanssa.

Ja silloin tehdään muuten kovat tilit.

Maailma, markkinatalous tai edes kuntapäättäjät eivät pysähdy vain odottamaan, milloin poliittinen järjestelmä on kypsä ratkaisuihin. Sairaat on hoidettava ja mielellään kohtuullisen matkan ja odotusajan päästä sieltä missä kukin asuu.

On myös suuri ryhmä, joka ansaitsee myötätuntomme. Mietin niitä tuhansia puurtajia kunnissa ja maakunnissa, jotka valmistautuvat soteen, vaikka lopputuloksesta ei ole vielä mitään varmuutta. Jos sote toteutuu, tulossa on kaikkien aikojen suurin liikkeenluovutus, kun noin 250 000 työntekijää vaihtaa työpaikkaa kunnista maakuntiin.

Se on kuin Jeesuksen odottamista, on vain oltava valmis.

Samaan aikaan historian ensimmäisiä maakuntavaaleja yritetään valmistella myös sokkona. Vaalit pitäisi järjestää lokakuun lopulla, vaikka kukaan ei edes tiedä pidetäänkö vaaleja. Etsi siinä sitten ehdokkaita – mihin? Ja kansalaisia nämä kansanvallan karkelot innostavat vielä vähemmän kuin eurovaalit. Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreen tutkimuksen mukaan maakuntavaaleista on kiinnostunut vain 47 prosenttia vastaajista.

Järjetöntä ja vaikeaa, mutta olen optimisti. Kyllä se joskus sieltä valmistuu. Sitten kun sote tulee, haluan olla kuin Salaiset kansiot -tv-sarjan Fox Mulder, jonka työhuoneen seinällä on ufoa kuvaava juliste. Sen teksti kuuluu: I want to believe.

 

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme