Mainos
Mainos

Kommentti: Huonosti suunniteltu on varmasti sössitty - lipunmyynnin lopettaminen paikallisjunissa taitaa jo nyt kaduttaa

”Huonosti suunniteltu on varmasti sössitty!” ”Meillä tehdään ensin ja mietitään vasta sitten!”. Tässä pari ilmaista iskulausetta suomalaiseen yritysmaailmaan. Esimerkkejä on muuallakin kuin VR:n ja Helsingin Seudun Liikenteen (HSL) evoluutioissa.

Näissä firmoissa ei ole ihan loppuun asti mietitty, millaisia mustia aukkoja asiakaspalveluun voi jäädä, kun konduktööriltä otetaan pois heidän työnsä: myydä lippuja.

Nyt paikallisjunaliikenteestä vastaava HSL virittelee automaattinsa jokaiselle pääkaupunkiseudun asemalle. Asiaa oli aikaa valmistella kolme vuotta, mutta tuli vähän viiveitä. Alihankintaketju petti. Aina sama selitys.

Lipunmyynnin automatisoinnista seuraa myös kummallisuus, joka koskee nimenomaan VR:ää. Paikallisjunillahan pääsee myös HSL:n vastuulla olevan alueen ulkopuolelle, mutta vain VR:n lipulla. VR:n lippuja sai ennen konnareilta, mutta ei enää HSL:n automaateista. Eihän VR:n automaatteja ole kuin muutamilla asemilla.

”Voidaan miettiä, että jos saataisiin yhden automaatin systeemi.”

”Jatkuvasti käymme dialogia, miten lipunmyynnin yhteistyötä voisi parantaa.”

”Keräämme muutoksen kokemuksia: mikä toimii, mikä ei. Varmaan tämä lippuasia on yksi sellainen, johon joudutaan puuttumaan.” Nämä ovat HSL:n ja VR:n johdon kommentteja.

Lippuasia? Niin, sehän oli se asia, miksi tämä muutos tehtiin.

Mitä dialogia on käyty, kun lopputulos on tämä? Parin vuoden päästä taas kaikki uusiksi?

Tuntuu käsittämättömältä, että digi-Suomessa ei saada yhteen pömpeliin myyntiin kahden firman junalippuja.

Suomi on koneiden ja itsepalvelun yhteiskunta. HSL ja VR haluavat nyt, että jokaisella asiakkaalla on lippukioski taskussaan. Kun mobiilimyynti kasvoi viime vuonna 300 prosenttia, pian muuta myyntiä ei tarvitakaan. Näinhän ei voida edetä, koska sellaista lakia ei voi vielä säädetty, että kansalaisen on pakko omistaa älykännykkä.

Nyt konduktööri kulkee junan käytäviä Miten voin auttaa- terapialiivissään työnään kysellä matkustajilta, ”onko kaikki hyvin”. Konnari saa kysyä, onko lippu ostettu ja jos ei ole, pitää neuvoa, mistä ostaa. Konnari ei ole tarkastaja, hänellä ei ole oikeutta sakottaa - eikä myydä lippuja.

Voi vain miettiä, miten motivoivaa tällainen radikaali työnkuvan muutos on rautatietyöläiselle.

HSL on joka tapauksessa luvannut konduktöörin 75 prosenttiin junista. Joka neljäs juna ajaa ilman vaunuhenkilökuntaa.

Vilkkaalla menomatkalla lentokentälle junassa liikkui joukko lipuntarkastajia, vain hetken aikaa. Lippuja ei voi tarkastaa, jos ei ole asemalla automaattiakaan. Paluumatkalla ei käytävillä näkynyt minkään sortin henkilökuntaa.

Sitä vastoin ”rahankerääjät” ovat löytäneet uuden markkinapaikan. Nuori nainen liikkuu vikkelään pitkin käytävää, jakaa penkeille punaisia lappuja, joiden päälle saa jättää roponsa - ja palatessaan neitokainen korjaa laihan saaliin sekä laput pois.

Mutta miten tällaiseen lippuhäröilyyn reagoi suomalainen matkustaja? Hän kirjoittaa hädissään yleisönosastoon, että ”mistä minä sen lipun nyt saan ostaa”.

Jossain muualla maailmassa matkusteltaisiin iloisesti pummilla niin paljon kuin ehtii.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme