Mainos
Mainos

Kommentti Siilasmaan kirjasta: Miksi Nokian ongelmiin ei herätty ajoissa ja Jorma Ollilan annettiin räyhätä? Kansan lemmikkiä on vaikea silittää vastakarvaan

Risto Siilasmaan tänään julkistettu kirja Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa on saanut paljon julkisuutta Nokian ylimmän johdon henkilökiistoista. Tarina kouraisee myös henkilökohtaisesti. Päästikö media Nokian ja Jorma Ollilan liian helpolla, kysyy MTV Uutisten talouden päällikkö Jussi Kärki kommentissaan.

Nokiasta on tehty myös elokuva, jossa pohditaan suomalaisjätin romahduksen syitä. Katso uutisvideo aiheesta!


Siilasmaan kirja nostaa esiin Ollilan tyylin pelolla johtamisesta. Kun tämä kohta kirjasta tuli julkisuuteen Helsingin Sanomissa jo lähes kolme viikkoa sitten, en varsinaisesti lentänyt takamuksilleni.

On toki erittäin poikkeuksellista, että Nokian hallituksen puheenjohtaja moittii näin suorasanaisesti edeltäjäänsä, mutta itse asia oli tuttu. Esimerkiksi Kauppalehti kokosi nopeasti sivuilleen seitsemän juttua, jotka käsittelivät Ollilan räyhäävää johtamistapaa.

Kiehtova asia Ollilan käytös kieltämättä on, kun Siilasmaa avaa kirjassaan raadollisesti yhden puhelun sisällön: "Risto, miksi vitussa sinun pitää työntää nenäsi joka paikkaan", Ollila huusi parin loputtomalta tuntuvan minuutin ajan.

Miksi Siilasmaa kirjoittaa niin avoimesti?

Viime viikkoina moni on ihmetellyt, miksi Siilasmaa kirjoittaa näin avoimesti Ollilasta.

Syitä voi olla monia, mutta mieleen tulee heti kaksi. Siilasmaa haluaa pestä käsiään ja tyynnytellä omatuntoaan vierittämällä syytä Nokian romahduksesta Ollilan harteille ja tämän omituiselle hallitustyöskentelylle.

Tosiasia nimittäin on, että Siilasmaan neljän ensimmäisen hallitusvuoden aikana Nokia menetti yli 90 prosenttia arvostaan vuoteen 2012 mennessä.

Toinen kauniimpi syy on, että kirjan viestin voi ottaa opiksi ja ojennukseksi suomalaisille yrityksille ja työyhteisöille. Pelolla johtaminen on menneen maailman kaikuja.

Nokia tarkoitti ihmisille sanaa matkapuhelin

Seurasin Nokian nousua ja tuhoa toimittajana Kauppalehden Talousuutisissa ja MTV:n talouden ja politiikan toimituksessa. Siilasmaan kirja kokoaa hienosti ja tarkasti sisäpiirin näkemykset tapahtumista, joita katselin kameran toiselta puolelta.

Kirjaa lukiessani mieleen nousi kysymys, kohtelivatko tiedotusvälineet Jorma Ollilaa ja Nokiaa liian helläkätisesti? Kohtelivat, mutta haluan antaa selityksen.

Olisiko median pitänyt tiukemmin havahtua Ollilan johtamistyyliin ja Nokian dramaattisiin ongelmiin? Olisi, vaikka yritystä tähän suuntaan löytyikin.

Nokia oli huippuvuosinaan tarina, jollaista suomalaisessa taloushistoriassa ei koskaan enää kerrota. Aluksi muutama luku: Nokian osuus älypuhelinmarkkinoista oli parhaimmillaan yli 40 prosenttia. Nokia myi 15 puhelinta sekunnissa kellon ympäri joka päivä.

Siilasmaa kirjoittaa, että Nokian brändi tunnettiin maailmalla paremmin kuin Toyota tai McDonald's. Miljoonille ja miljoonille ihmisille Nokia tarkoitti matkapuhelinta.

Kansan lemmikkiä on vaikea silittää vastakarvaan

Kansan lemmikkiä on vaikea silittää vastakarvaan. Tähän samaan tilanteeseen törmäsin viimeksi presidentinvaalien yhteydessä. Sen paremmin muut ehdokkaat kuin mediakaan eivät osanneet haastaa kunnolla istuvaa presidenttiä Sauli Niinistöä.

Hampaaton suomalainen media ei suinkaan ollut, sillä arvostelua nostatti esimerkiksi Ollilan istuminen yhtä aikaa kahdella johtajan pallilla Nokiassa. 2000-luvulla Ollila oli samanaikaisesti sekä pääjohtaja että hallituksen puheenjohtaja, joka on käsittämätön virhe.

Ihmettelyä herätti myös se, miksi Nokia käytti valtavia voittojaan omien osakkeiden ostamiseen. Sen tulkittiin osoittavan, että Nokialla ei ole mielikuvitusta eikä kykyä investoida uuteen.

Nokia oli pyhä ja koskematon

Itsekin rohkenin analysoida muutaman kerran, että Nokian omat eväät on syöty, kun yhtiö kaapi kymmenettä kertaa alihankkijoidensa selkänahkaa. Nokian loppuvaiheen menestys ei perustunut innovaatioihin vaan kuluruuvin ainaiseen kiristämiseen.

Kriittisimmät jutut Nokiasta saivat jonkin verran palautetta katsojilta tai lukijoilta, että toimittaja on hyvä ja tekee itse paremmin. Nokia oli silloin useimmille pyhä ja koskematon.

Nokian hulluja vuosia on avattu tieteellisemminkin. Tietokirjailija, talousjournalisti Carl-Gustav Líndén teki joitakin vuosia sitten kirjan Nokian vallasta politiikkaan, talouteen ja mediaan Suomessa. Teokseen haastateltiin yli sataa politiikan ja talouselämän vaikuttajaa, jotka avasivat vaiettuja ilmiöitä.

Taloustoimittajien yhdistyksen 70-vuotisteoksessa filosofian tohtori Jouni Yrjänä kirjoittaa, miten Nokia valtansa huipulla ohjaili mediaa.

Ollila tarkka julkikuvastaan

Moni aikalainen on sanonut, että Siilasmaan kirjan kuva Ollilasta on oikea. Toimittajana voin yhtyä tähän.

Silloin harvoin kun Ollila antoi haastatteluja, kysymyksiä oli rajattu määrä ja hän halusi tietää teemat etukäteen tarkasti. Globaalin jättiläisen pääjohtaja oli yllättävän kiinnostunut julkikuvastaan kotimaan mediassa.

Ollilan reunaehdot otettiin annettuna, sillä koko maailman talousmedia oli hänen perässään. Siihen nähden Nokian viestintäjohtaja Arja Suominen vastasi aina kiitettävällä tavalla puhelimeen, kun pikkuriikkisestä suomalaismediasta soitettiin.

Nyt voi miettiä, olisivatko kriittiset äänet mediassa hidastaneet hieman vauhtia, jolla Nokia syöksyi metsään. Epäilen suuresti.

Siilasmaa ja Jack Nicklaus

Paranoidi optimisti on kirja Nokian jännittävistä vuosista, mutta se piirtää kuvan myös Risto Siilasmaasta, joka on jäänyt kaukaiseksi ja hieman mystiseksi hahmoksi suurelle yleisölle.

Siilasmaa vaikuttaa suoraselkäiseltä johtajalta, joka uskoo avoimuuteen ja luottamukseen. Kirja on erinomaisen selkeää tekstiä siihen nähden, että Siilasmaan kerronta on välillä presidentillisen koukeroista. Ajattelijan vikaa hänestäkin löytyy.

"Kannattaa hahmotella erilaisia tulevaisuudenvaihtoehtoja ja syventyä niihin skenaarioajattelun keinoin. Kannattaa miettiä, millä arkisilla valinnoilla voi kasvattaa todennäköisyyttä, että asiat etenevät myönteiseen suuntaan, ja pienentää kielteisen lopputuleman todennäköisyyttä", Siilasmaa kirjoittaa.

Ehkä en ensimmäiseksi lähtisi kaljalle juuri Siilasmaan kanssa.

Tämän kaltaiset kirjat huipentuvat usein hyvään tiivistykseen kirjoittajan filosofiasta. Siilasmaan kirjan loppukappale on otsikoitu "Oman onnensa sepät".

Siilasmaa kirjoittaa golflegenda Jack Nicklauksesta, joka löi kahdeksannentoista kerran hole-in-onen ja fani onnitteli häntä hyvästä onnesta.

– Mitä enemmän harjoittelen, sitä useammin minulla on tuuria, Nicklaus vastasi.

Siilasmaalla on ollut tuuriakin, kun hän oli pelastamassa Nokian matkapuhelimia konkurssilta, sai myytyä tappiollisen yksikön Microsoftille ja löi panokset verkko-Nokian kasvattamiseen.

Myös Ollilallakin oli aluksi varmasti onnea matkassa, mutta hän takertui liian pitkäksi aikaa valtaan. Siilasmaalta voi kysyä, aikooko hän toistaa Ollilan virheen. 

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme