Mainos

Kommentti: Sinäkin taidat muistaa kouluesitelmäsi – siihen on syynsä

Haastattelin hämeenlinnalaisen Miniteatterin Pekka Töpöhännän pääosan esittäjää, Annika Pekuria. Hän sanoi minulle, että teatteriharrastus on saanut hänet tuntemaan itsensä rennommaksi yleisön edessä. Ja sitä samaahan me kaikki haluamme.

Päiväkodissa opitut mallit seuraavat lasta vaivattomasti kouluun ja aina aikuisuuteen asti. Jos kulttuurin pariin ei altistu lapsena, kynnys ymmärtää sitä aikuisenakaan kasvaa. Samalla saattaa menettää elämästään jotain keskeistä – oikeuden saada innostumisen kokemuksia. 

Miksi näitä mietin? Haastattelin Teatterin tiedotuskeskuksen johtajaa Hanna Helavuorta. Hän sanoi, että julkisen sektorin tiukentunut talous on johtanut siihen, että koulut ja päiväkodit pystyvät entistä vähemmän maksamaan lapsia teatteriin. 

Mitä tämä merkitsee? Helavuoren mukaan teatterillinen kasvatusvastuu ja kokemukset live-esitysten äärellä jäävät tätä nykyä pitkälti perheiden varaan, kotien varaan.

Helavuori pelkää, että tämä vaikeuttaa pienituloisten perheiden mahdollisuuksiin päästä teatterikasvatuksen piiriin. Johtaja näkee kehityksen eriarvoistavana.

Tutkija Mari Vuorisalo on sanonut, että taide ja kulttuuri ovat välineitä vahvistaa lapsen itsetuntoa. Itse uskon, että se myös avaa polkuja asettua toisen ihmiseen asemaan.

Itse sain kunnian vierailla työtehtävissä hämeenlinnalaisessa Miniteatterissa. Jokainen haastattelemani lapsi sanoi, että hän innostui teatteriharrastuksesta sen jälkeen, kun oli käynyt katsomassa esityksiä. Sama pätee moneen muuhun harrastukseen.

Jos lapselle ei tarjota mahdollisuuksia kokeilla, miten hänellä voisi olla edellytyksiä innostua? Innostumisen yksi parhaita puolia on se, että se auttaa oppimaan, omaksumaan jotain uutta. 

Miniteatterin Annika Pekuri sanoi minulle muun muassa, että teatteriharrastus on saanut hänet tuntemaan itsensä rennommaksi yleisön edessä. Hän kertoi ilokseen onnistumisestaan säännellä jännitystään.

Suomalaisen jähmeä presentaatio

Muistat varmaan koulun esitelmät? Aivan kauheata. Miksi? Koska kukaan ei kertonut, miten esiinnytään ja ollaan luokan edessä. 

Suomalaisia moititaan usein jähmeästä presentaatiosta. Mistähän se johtuu? Pekuria soveltaen – kuka meistä ei haluaisi oppia hallitsemaan paremmin esiintymisjännitystä esimerkiksi työelämässä? 

Kysyin Helavuorelta myös sitä, tarvitseeko teatteri oman museokorttinsa. Yhden vuosikortin hinnalla sisään moneen teatteriin / esitykseen vuoden ajan.

– Kyllä se tavallaan tarvitsisi, mutta sehän ei voi olla samanlainen. Mutta tämän tyyppistä innovaatiota kyllä kaivataan, Helavuori vastasi.

Asialle on tehty jo jotain mielenkiintoista. Kaikukortti on Espoossa, Kainuussa, ja vielä hetken Lappeenrannassa, käytössä oleva kortti, jolla voi hankkia maksuttomia pääsylippuja ja kurssipaikkoja erinäisiin kulttuurikohteisiin. 

Kaikukortin haltija voi hankkia maksuttomia pääsylippuja myös alle 16-vuotiaille lapsilleen silloin, kun he menevät yhdessä samaan tapahtumaan. Korttihanketta rahoittaa muun muassa ministeriö. 

Kun lapsi ulkoistaa itsensä

Kysyin vielä some-kansalta teatterikokemuksia.  Sain kuulla, että huoli voi kohdistua lippujen hintaan, toki huokeitakin löytyy, mutta syy voi löytyä ihan päiväkotiarjen kiireestäkin. 

– Ammattinäyttelijöillä on valtava määrä 1–3 hengen esityksiä, joilla kiertävät kouluja, päiväkoteja tai lasten tapahtumia, jolloin kynnys on todella matala ja hinta per nuppi vain muutamia euroja. Lähinnä kyse on siitä, löytyykö henkilökunnasta joku, joka keksii esityksen tilata.

– Kotikaupungissa oli lapsille suunnattu kesäteatteri, jossa pääsylippu vauvasta vaariin oli 15 euroa. Ehkä ihan vastasyntyneestä ei lippua, mutta seuraavasta sylivauvastakin jo. Yksi kuusilapsisen perheen äiti harmitteli, että ei edes tällaiseen omassa kotikaupungissa tapahtuvaan kesäjuttuun ollut varaa koko perheelle.

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimeksen mukaan eriarvoisuus näkyy muun muassa koulun retkissä. Niissä perheissä, jossa ylimääräistä rahaa ei yksinkertaisesti ole, lapset tiedostavat sen itse. 

Siimeksen mukaan tällaisissa tilanteissa lapset itse sanovat vanhemmilleen, että en minä halua sinne retkelle. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen ja ulkoistavat itsensä.

Aikuisten tehtävä on huolehtia siitä, että lasten ei tarvitse ulkoistaa itseään.


Kommentoi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot