Mainos
Mainos

Kommentti: Tapasin Kauhajoen ampujan ystävän heti tekojen jälkeen – hänen kauluspaitansa ja loppuraportin kalsea viesti jäivät ikuisesti mieleen

Isosisko rakas, lepää rauhassa. Kukaan ei anna anteeksi, että kuolit viattomana. Olit aamulla intoa ja elämänhalua täynnä, kun sinut ensikerran näin. Ikävä sinua.

23. syyskuuta klo 10.45. Nuori mieshenkilö ilmestyy mustiin pukeutuneena Kauhajoella sijaitsevan ammattioppilaitoksen alimman kerroksen luokkahuoneen eteen. Hän astuu sisään ja ampuu ihmisiä kohti.

Yllä olevalla videolla katsottavissa MTV Uutisten perjantainen erikoislähetys Kauhajoen koulusurman vuosipäivästä. Toimituspäällikkö Karri Lehtiö kertoo oman näkemyksensä tapahtumista kohdassa 30.30.

Niin lakonisesti kaikki alkaa. Sitä ennen se on uutistoimituksessa ihan tavallinen syyskuinen tiistai-aamupäivä. Kirkas, lämminkin. Työskentelen Iltalehdessä toimittajana.

Tieto hälytyksestä saavuttaa toimituksen

Klo 10.47. Aluehälytyskeskus saa palohälytyksen Seinäjoen koulutuskuntayhtymän Kauhajoen yksikköön. Kauhajoella koulutetaan matkailu- ja ravitsemusalan ammattilaisia.

Sisällä koulutuskeskuksessa on arviolta 150-200 opiskelijaa.

Tieto hälytyksestä tulee toimitukseen. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin hälytys tarkentuu: oppilaitoksessa on ammuttu ihmisiä.

Nopea briiffi toimituksessa ja päätös: helikopteri on nopein keino päästä paikalle. Jälkeenpäin ajateltuna päätös on toki väärä.

Klo 12.00 Seinäjoen keskussairaalaan annetaan suuronnettomuushälytys. Kymmenen minuuttia myöhemmin poliisi rynnäköi oppilaitokseen. Siellä he kohtaavat saman mustiin pukeutuneen nuoren miehen.

Kosketus, laukauksia. Tekijä yrittää surmata itsensä.

Tätä ennen hän on laittanut verkon keskustelupalstalle tekstin, joka viittaa verilöylyyn Kauhajoella.

Heti alkuvaiheessa on selvää, että vain vajaa vuosi aiemmin tapahtuneen Jokelan tapauksen ja Kauhajoen yhteys on ilmeinen. Tekotapa, metodit, suunnitelmallisuus.

Saavun Kauhajoelle lopulta taksilla. Kopteri on laskeutunut kauas, Parkanoon asti. Kenelläkään ei käy etukäteen mielessä, että tapahtumapaikalla on lentokielto.

Kuolleiden määrä vahvistuu nopeasti. Tietoa on hankittava pikaisesti: osoitteita, numeroita, ihmisiä, silminnäkijöitä, tuttavia, viranomaisia.

Vihko täyttyy.

Epätietoisuus on käsin kosketeltavaa

Joskus isoista uutistapahtumista jää mieleen jokin epäoleellinen yksityiskohta tai sattumus.

Jos Jokelan kouluampuminen oli yhtä kaaosta ja räntäsadetta, Kauhajoki näyttäytyy aurinkoisena ja kirkkaana vaikka kaikkialla aistii tragedian suuruuden. Se yksityiskohta on ihmisten ystävällisyys.

Toimittajia on paljon ja heidät on sijoitettu oppilaitoksen länsipuolelle Topeeka-nimiselle kadulle. Suruviesti Kauhajoelta on ykkösuutinen ympäri maailmaa.

Oppilaitoksessa opiskelevia ihmisiä tulee vastaan paljon. Osa heistä on kuullut laukaukset, joku kohdannut ampujan sytyttämän tulipalon, joku paennut luoteja. Epätietoisuus on käsin kosketeltavaa.

Tiedonhankinnallisesta kulmasta katsottuna tilanne on kuitenkin selkeä. Asuntola ja mahdolliset ampujan opiskelutoverit asuvat lähellä.

Yksi ikkunoista on rikki ja poliisi paikalla. Ampujan asunto on ehditty jo tutkia jo.

Muistan ampujan parhaan kaverin raidallisen kauluspaidan

Käyn naapureita läpi ja lopulta eräs ovi aukeaa. Nuori Joni-niminen mies avaa oven ja kutsuu sisään. Käy ilmi, että hän on ampujan ystävä, mitä se nyt opiskeluyhteisössä tarkoittaakin.

Samaan aikaan ollaan aloitettu ja iltoja on istuttu.

Joni kertoo rauhallisesti taustoja ja kertaa viimeisten iltojen käänteitä, syö samalla valmisruokaa sohvallaan. Hän itse on poistunut luokasta vain 15 minuuttia ennen ampumista.

Asiat käydään läpi, kuva otetaan ja ovi menee kiinni.

Koskaan sen jälkeen en Jonista kuule, mutta muistan kymmenen vuotta tapahtumien jälkeenkin hänen raidallisen kauluspaitansa ja hämmentävän fiksun käytöksen.

Iltapäivällä poliisi vahvistaa ampujan henkilöllisyyden. Tuntia myöhemmin ampuja kuolee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Vammat ovat tulleet, kun henkilö on ampunut itseään päähän.

Miten tämä on mahdollista?

Illalla pääministeri Matti Vanhanen ja sisäministeri Anne Holmlund pitävät tiedotustilaisuuden Kauhajoen kaupungintalolla. Sinne saapuvat kaikki.

Jokelan ampumistapauksesta ei ole ehtinyt kulua vuottakaan. Muistan hyvin pääministeri Vanhasen sanat tuolloin. Puhuttiin yksittäistapauksesta. Poikkeuksesta.

”Syytä huoleen ei ole”, sanottiin.

Nyt istumme jälleen tiedotustilaisuudessa. Sali on pullollaan toimittajia ja kuvaajia, myös ulkomaisia.

– Herra pääministeri. Te lupasitte meille marraskuussa 2007, että vastaava ei tule enää toistumaan. Nyt me istumme jälleen täällä saman aiheen vuoksi. Miten tämä on mahdollista?

Eihän sellaiseen kukaan tietenkään osaa vastata, mutta se kertoo paljon sen hetken vallitsevasta tunteesta.

Poliisin sisäinen tutkinta lupaa selvittää, miksi ampuja sai pitää aseensa. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on vähäsanainen: vaikea sanoa.

Tiedotustilaisuus on tunnelmaltaan apea. Miten Suomi selviää? Mitä pitäisi tehdä, että tämä ei toistu enää koskaan, kuuluvat otsikot.

Surunvalitteluja tulee joka taholta

”Jäsenvaltiot jakavat Suomen surun”, kommentoi EU:n ylin edustaja, komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso.

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö jakaa myös yhteisen järkytyksen: ”Niin väärin, niin turhaan”. Tuska paistaa yhteiskunnan joka osa-alueelta: Kimi Räikkönen jakaa epäuskon, Norjan pääministeri Jens Stoltenberg, Medvedev, Sarkozy

Holmlundin erolla spekuloidaan. Ainakin SDP:n ja vasemmistoliiton edustajat vaativat eroa. Tragediasta tulee nopeasti poliittisen pelin väline.

Holmlund on luvannut jo Jokelan jälkeen, että aselaki uudistetaan. Vuodessa sellainen uudistus on tietenkin mahdoton, mutta vielä tuolloin ei tiedetä, että sen kanssa joudutaan odottamaan vuoteen 2011 saakka.

Keskustelu etääntyy itse teosta

Entä mihin suuntaan yhteiskunnallinen keskustelu etenee?

Tyypilliseen itse tapahtumista etäännyttävään suuntaan; itse teosta, uhreista ja heidän kokemuksistaan puhutaan vähemmän, enemmän puhutaan aseenkantoluvista, aselain uudistamisesta, syntipukkeja etsitään, nuorten syrjäytyminen mainitaan.

Tutkintalautakunnan raportti valmistuu lopulta 2010. Muistan sen sisällön vieläkin, niin ytimekäs ja kalsea se on:

Tekijän tie surmaajaksi on pitkän kehityksen ja monien seikkojen seurausta. Hänellä on ollut mielenterveysongelmia noin kymmenen vuoden ajan ja on ollut sairastumassa yhä vakavammin. Lisäksi tekijän elämänkulkuun liittyy tapahtumia, jotka myötävaikuttavat hänen ongelmiinsa.

Arvioidaan, että tekijä olisi hyötynyt psykiatriaan erikoistuneen lääkärin tutkimuksista.

Mutta miksi kaikki kanavoituu lopulta koulusurmien ihannointiin ja lopulta toteuttamiseen? Sitä ei koskaan saada tietää.

Minulta on vuosien varrelta usein kysytty, miltä tuollaisesta asiasta uutisoiminen tuntuu ja muuttuiko tiedotusvälineiden tapa uutisoida Jokelan ja Kauhajoen jälkeen? Muuttui, paljonkin. Hyvään suuntaan.

Ja jonkun ihmisen piilevälle ihmisvihalle kukaan ei voi mitään.

Kursivoitu teksti on ote Kauhajoen surmien suruadresseista.

Lähteet: Kansalliskirjaston arkisto, Iltalehti, Ilta-Sanomat, MTV.fi, Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen arkisto, Kauhajoen koulusurmat: Tutkintalautakunnan raportti. 

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme