Mainos
Mainos

Kommentti: Turistien matoepisodi toi kammottavan muiston mieleen – "Jäljet jalassani olivat onkaloita, jotka ilmestyivät madon liikkuessa ihon alla"

MTV Uutisten julkaisema juttu kanadalaispariskunnan mato-episodista toi myös itselleni hurjia muistoja mieleen. 

Olin kaveriporukalla lomamatkalla Brasiliassa kesällä 2002. Pian Suomeen palattuani tunsin toisen jalan varpaissani järkyttävää kutinaa. Pian varpaiden juureen ilmestyi ”hämähäkinseittimäistä” punaista verkkoa, joka näytti ensin verisuonilta ihon pinnassa.

Päätin tässä vaiheessa marssia paikalliselle Laajasalon terveysasemalle, jossa lääkäri hetken tutkimisen jälkeen totesi, että kyseessä on hiivatulehdus. Lääkesalvasta ei tosin mitään apua ollut ja kutinan jatkuessa palasin lääkäriin.

Hän ei diagnoosiaan muuttanut, vaan määräsi toista lääkesalvaa.

Lopulta jalkani tulehtui. Konkkasin yhdellä jalalla vielä kerran lääkäriin ja vaadin lähetettä Auroran sairaalan trooppisten sairauksien osastolle.

Verisuonimaiset jäljet olivat tässä vaiheessa yltäneet jalkapohjaan asti. Aurorassa lääkäri totesi minulle heti, että kyseessä on trooppisissa maissa esiintyvä, Larva migrans -nimellä tunnettu mato, joka ei sinällään ole vaarallinen ja sen pitäisi kuolla itsestään muutamissa päivissä.

Minun – ja ilmeisesti näiden kanadalaisten – kohdalla jalka oli sen sijaan ehtinyt tulehtua. Oireistani ja jalastani innostuneena sairaalan lääkäri kutsui paikalle opiskelijoita, jotka olivat sattumalta tutustumassa osastolla.

Siinä sankoin joukoin ihmeteltiin tätä ”mystistä” sairautta, joka silloin ei paljon potilasta naurattanut. Lääkäri määräsi minulle Meilahden sairaalan apteekista noudettavan pillerin, jota ei tietenkään normaali apteekista saanut.

Tässä vaiheessa lääkäri totesi ilouutisen, että mikäli minulla on jotain muita suolistomatoja, pääsen niistäkin samalla vaivalla eroon. Ihon pinnalla olleet jäljet eivät olleet verisuonia, vaan ihonalaisia onkaloita, jotka ilmestyivät madon liikkuessa ihon alla.

Varsinaista hilpeyttä aiheutti se, kun ilmoitin matkaseurueelleni, että sairaus on selvinnyt ja kehoitin jokaisen tutkimaan vartalonsa. Tästä alkoi hauska hämmennys, kun lähes jokaisella oli jotain kutinaa ja ”varmoja” merkkejä löytyi yhdeltä jos toiselta seurueen jäseneltä. Matoja ei kuitenkaan kovasta etsinnästä huolimatta muilta löytynyt.

Huvittavaa on myös se, että kanadalaispariskunnan vaivoista on tullut oikein kansainvälinen uutinen. On sitä meillä Suomessakin tapahtunut.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme