Mainos
Mainos

Kovaporno pehmenee tuhannen sivun jälkeen

E L James Fifty Shades , Sidottu, Satutettu ja Vapautettu

Arvio: Merja Sundström

Otava, suomentaneet Riie Heikkilä ja Johanna Rossi

Pakkohan ne oli lukea, pehmopornoksi kuvatut kirjat, jotka kuulemma ovat saaneet naisten posket kuumottomaan ympäri Eurooppaa. Kirjoja on käännetty 37 kielelle ja myyty nopeammin kuin mitään muuta kirjaa ikinä. Jopa Harry Potter jäi toiseksi. Kolme yli 600-sivuista tiukalla präntättyä kirjaa on haaste, mutta yli 60 miljoonaa lukijaa ei voi olla väärässä. Fifty Shades -trilogia on auttanut sähköisten lukulaitteiden läpimurrossa varsinkin Britanniassa, kirjan kantta kun ei haluta paljastaa.

Tarinan kehys on rakennettu ruokkimaan uteliaisuutta kepeistä unelmista. Amerikkalainen upporikas, nuori ja vielä jumalaisen komea mies ihastuu tavalliseen, hassuun, kömpelöön opiskelijatyttöön, joka voisi olla kuka tahansa meistä.

Ensimmäisenä on sanottava, että pehmoporno on vähättelevä nimi - kovaa pornoahan tässä harrastetaan. Niin kovaa ettei tavallinen perhetyttö tiennyt sellaista olevankaan, ainakaan ns normaalilla ihmisillä. Välillä mennään vastenmielisen väkivallan puolelle, suurin osa on toki herkkää eroottista nautiskelua, herkistelyä ja lukijaa rohkaisevaa aistillisuutta. Siinä varmasti syy kirjojen suosioon: kaiken ärsyketulvan hukuttama nykyihminen kaipaa perusnautintoja, lukijaa itseään koskettavaa ja energisoivaa seksuaalisuutta. Perusvoimaa joka parantaa elämänlaatua.

Tarinaa on helppo kritisoida löysästä lässyttelystä, naivista huokailusta ja toistosta. Helppo on kehua tarinan kehittelystä, tekstin helppolukuisuudesta ja jännityksen luomisesta silloin kun se - turhan harvoin - tehdään. Ensimmäisen osan lukee kovaa pornoa ihmetellessä, toisessa se muuttuu jo pehmomössöksi mutta kolmannessa osassa tapahtuu jännittäviä käänteistä muun kuin pornon ympärillä.

Koko yli 1800-sivuisen tarinan olisi voinut tiivistää reilusti - jos tähtäisi myyntilukujen sijasta kirjallisuuden laatuun. Mutta ostajathan tässä päättävät.

Rakenne on tuttu saippuaoopperasta, historian Tuhannen ja yhden yön tarinasta: ensimmäisen osan lopussa avataan seikkailun seuraava vaihe niin jännittävästi, että on ihan pakko kuulla sen jatko, ostaa seuraava kirja. Kolmas kirja on parempi kuin toinen, onneksi.

Toisessa nimittäin jo pahasti kyllästyttää toistuvat naimakohtaukset, joissa on uutta vain hitusen. Kuulat, anaalitapit, ruoskat ja sudit tehdään yhtä luonnollisiksi kuin mitkä tahansa arjen apuvälineet. Ja mikäpä siinä - aikuisten vastuullisessa ja vapaaehtoisessa käytössä ne voivat auttaa ahdingossa eläviä.

Kirjasarja varmasti vapauttaa ilmapiiriä ja keskustelua ihmisten oikeudesta erilaisiin eroottisiin nautintoihin. Parisuhteessa suosittelisi sen lukemista molemmille, muuten se toinen saattaa tuntua entistäkin tylsemmältä. Parhaassa tapauksessa herätään uuteen intoon.

Sellaisen kirjan myynti olisi taattu jossa tämän tarinan soveltaisi vaikkapa suomalaisen talousvallan huipulle: melkein tunnistettavia roolihenkilöitä, seksifantasioita uusimmilla menetelmillä, haluttua luksuselämää ja unelmia tunnistettavissa paikoissa, totuuden ja epätodellisen rajojen venyttämistä. Aikuisten universaaleja päiväunia. Eihän siinä mitään pahaa voi olla.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme