Mainos
Mainos

Kuninkaitakin mahtavampi voima

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1695-97. Siltala. 262 s. 2012. Arvio: Janne Hopsu.

”Menneiden vuosisatojen suomalaisen suurin valtias ei ollut kuningas eikä keisari, eikä pelättävin vihollinen tullut rajojen takaa. Elämän ja kuoleman valtias oli halla.”

Euroopan historian pahin nälänhätä koetteli suomalaisia 1600-luvun viimeisinä vuosina. Yli neljäsosa suomalaisista menehtyi nälkään ja/tai siihen liittyneiden luonnollisten ja/tai ihmisen aiheuttamien syiden takia.

Kun kirkonpenkeissä laulettiin vuonna 1701 virsikirjaan otettua suvivirttä, sen luonnon heräämisen kauneutta ylistävät sanat olivat hengissä selvinneille totisinta totta, lupaus elämästä ja raskas muisto viljantähkän haavoittuvuudesta. Suvivirrestä muistuttaa historiantutkija Mirkka Lappalainen kirjansa viimeisinä sanoina. Jylhä päätös hienolle ja elävästi kirjoitetulle teokselle – vaikka aihe onkin kuoleman läpäisemä. (Ensi keväänä kuuntelen suvivirttä koulun päättäjäisissä nälkävuosien kertomukset mielessäni.)

Lappalaisen kirja on sekä makrohistoriaa että yksityisiä ja perheitä kohdanneita kohtaloita.

Eurooppaa oli koetellut vuosisatoja kestänyt ’pieni jääkausi’, joka oli lopuillaan 1600-luvun päättyessä. Ilmasto- ja ympäristöhistorian lisäksi Lappalainen luo kuvaa Ruotsin suurvalta-ajan talous-, hallinto- ja poliittisesta ajattelusta ja toiminnasta. Myös senaikainen käsitys Jumalan ankarasta kaikkivoipaisuudesta leijuu kerronnan yllä kuin hengityksen huuru pakkasella. ”1600-luvun ihminen ei ojittanut, vaan rukoili ja pyysi Jumalalta armoa syntisiä kohtaan.”

Puuduttava, vain lukuja, tilastoja ja hallitsijoita hovimarsalkkoineen vilisevä kertomus? Ei. Yllä mainittu valtiotaso nivoutuu nautittavasti aikalaislähteisiin nojaavaan tekstinkulkuun. Nälkä, kurjuus ja sairaudet eivät kirkastaneet kenenkään kruunua, mutta ihmiset säilyttivät hämmästyttävästi moraalinsa ja toisten ihmisyyden kunnioituksen äärimmäiset olosuhteet huomioon ottaen.

Vaikka nälkä ajoi joitakin ryöstömurhiin tai vielä kamalampiin tekoihin, yhteisöt eivät romahtaneet anarkioiksi eivätkä väkivallan bakkanaaleiksi. Vain Karjalassa kapinoitiin, ja toisin kuin Nuijasodassa, se oli nälkäkapinaa, ei poliittista kuohuntaa.

Tapahtumat koskettivat ja järkyttivät syvästi myös aikalaisia. Lähimmäisen kunnioitus ja sen rikkomisen tuomitseminen olivat koossa pitäviä voimia. Oli selvää mikä oli oikein ja väärin. Heikko-osaisempia yritettiin auttaa jos vain omissa laareissa oli mistä antaa tai nurkissa tilaa. Oli tietysti myös itsekkyyttä ja keinottelijoita, aivan kuten nykyäänkin. On riipaisevia ja karmeita tapauskuvauksia.

Myös oikeuslaitos heijasteli kansan oikeustajua ja moraalia, joka tietysti oli teologinen, kirkon opettama ja iskostama asia. Hädässä nälkäänsä ruokaa varastaneita ei ruoskittu hengiltä, armo oikeuden välineenä ei ollut vieras. Toisaalta oikeuslaitos toimi silloin kuin piti, eli otti väkivaltaisia rikollisia kiinni.

Miksi ja miten ihmisiä kuoli raamatullisessa mittakaavassa? Nälkävuosiin 1695-97 osuivat kylmän ja sateiden aiheuttamat kadot. Täysin maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa se tietää katastrofia – erityisesti jos hallinto ei ole osannut katoihin varautua tai ei kykene hädän hetkellä reagoimaan ja olemaan joustava.

Huonot ajat koettelivat myös muualla Euroopassa, mutta esimerkiksi maataloustekniikkaansa kehittänyt ja taloudellisesti liberaalimpi Englanti selvisi paremmin. Toisin oli keskushallintovaltaisessa Ranskassa ja Ruotsissa, vaikka niissä oli jo modernin yhteiskunnan alkeita.

Lappalainen listaakin useita katastrofiin johtaneita syitä: ilmasto ja Suomen (ja koko Pohjoisen ja koillisen Itämeren seudun) maantieteellinen sijainti kasvukausia ajatellen, vallinnut merkantilistinen järjestelmä tarkkoine rajoituksineen, yleinen köyhyys, ja sotimiseen tähtäävä valtiollinen toiminta ja verovarojen kohdentaminen. Ruotsia hallitsi Kaarle XI, joka kuoli syöpään 1697. Kuolemansairas kuningas tuskin pystyi seuraamaan täysissä voimissa valtakuntansa tapahtumia. Lisäksi tieto katastrofista kulki hitaasti ja sitä oli hajanaisesti. Ihmisiä tappoivat myös kammottava ja epäterveellinen hätäruoka sekä epidemiat, jotka levisivät ryysyläisten liikkuessa ja ruoan puutteesta heikentyneiden ihmisten majoittamissa ahtaissa tiloissa.

Kuten tapaa käydä, Suomenkin nälkävuosina eniten kärsivät köyhät, lapset ja vanhukset. Miehiä menehtyi naisia enemmän, samoin oli kohtalokkaampaa asua maaseudulla kuin kaupungeissa, missä hätäapu oli lähempänä.

Suomi kuitenkin virkosi väestöllisesti nopeasti, vaikka Ruotsin suurvalta romahti Suuren Pohjan sodan (1700-1721) myötä. ”Suomessa oli vuonna 1700 noin 350 000 asukasta. Sata vuotta myöhemmin suomalaisia oli jo 833 000.”

Yhä toimivat tai autioituneet tilat peltoineen piti saada taas jaloilleen. Puolisonsa ja ehkä lapsensa menettäneet lesket löysivät toisiaan. Elämän oli jatkuttava, ja rästiin jääneet velat ja verot oli maksettava.

Lappalainen valottaa kerronnan ohessa myös suomalaisten alan historioitsijoiden keskinäisiä tulkintaeroja.

Jos jotain olisin kaivannut, niin esimerkiksi hieman sen avaamista, kuinka monta tynnyriä viljaa yksi kotitalous keskimäärin vuodessa kulutti, tai kuinka paljon työtä vaati se kymmenen kuparitaaleria, jolla sai ennen puutteen aiheuttamia hinnannousuja ostettua tynnyrin viljaa. Ja vanhat opintoni autuaasti unohtaneena menin tarkistamaan että mikä se säteritila olikaan - tosin hetikohta se tekstissä kerrottiinkin.

Kirjasta on myös opiksi nykypäivään. On yhä nälkäkatastrofeja, ja niillä on samoja syitä ja seurauksia kuin oli Suomen historian synkimpinä vuosina.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme