Mainos
Mainos

Kuttulan entistä johtajaa ei syytetä pahoinpitelyistä

Heinolan käräjäoikeus yhtyi maanantaina Kari Björkmanin näkemykseen Kuttulan johtajuudesta sekä tapahtumista perheyhteisössä kesällä 1993. Pahoinpitelysyytteet jätettiin vanhentuneina tutkimatta, koska Björkmania ei tulkittu virkamieheksi eikä Kuttulaa julkiseksi paikaksi. Samalla kaatuivat kaikki virkarikossyytteet.

Koska vahingonkorvausvaatimukset vanhenevat vasta kymmenessä vuodessa, oikeus joutui ottamaan kantaa myös itse tapahtumiin Kuttulan tuvassa Mäntyharjulla heinäkuussa 1993 sekä Puolan matkalla saman vuoden elokuussa. Kari Björkmanin katsottiin lyöneen kahta kahta 17-vuotiasta poikaa avokämmenellä ja vitsalla näitten karkureissun jälkeen heinäkuussa 1993, kuten hän oli itse myöntänyt. Björkman joutuu maksamaan yhteisvastuullisesti Kuttulan kanssa toiselle uhrille kipukorvauksena 500 markkaa. Juuri tätä summaa hän itse oli ehdottanut oikeudessa vastauksena 10000 markan vaatimuksiin.

Björkmanin ja Kuttulan korvattavaksi määrättiin 1000 markan osuus uhrin liki 20000 markan oikeudenkäyntikuluista. Toinen pojista ei esittänyt oikeudessa lainkaan rangaistus- eikä korvausvaatimuksia. Pahoinpitelystä bussissa Puolan-matkalla ei oikeuden mielestä ollut näyttöä, ja siltä osin hylättiin myös vahingonkorvausvaatimus. Kuttula on muuttanut nimensä Jukolaksi ja Kari Björkman muuttanut Norjan Tönsbergiin.

Kuttulassa ei ollut johtajaa

Kuttulan johtajuutta koskeneen ydinkysymyksen osalta oikeus nojautui sosiaalineuvos Iiris Hyytisen kantaan. Hyytisen mielestä yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajana oli ennen vuoden 1997 valvontalakia pidettävä hallituksen puheenjohtajaa, ellei tehtävään ollut nimetty jotakin henkilöä. Mikkelin lääninoikeus ei ollut määritellyt Kuttulalle johtajaa perustamispäätöksessään eikä Kuttula-yhdistyskään ollut nimennyt johtajaa. Kari Björkman oli vain yksi Kuttulan hallituksen kolmesta jäsenestä, ja puheenjohtajuutta hoiti hänen vaimonsa. Heinolan käräjäoikeuden mielestä rikosoikeudellinen vastuu ei voi perustua vain "tosiasialliseen johtajuuteen", kuten syyttäjä Marja-Terttu Erkkilä oli väittänyt. Koska tekijä ei ollut virkamies ja kyseessä olivat kiistattomasti yksityistiloissa tapahtuneet, lievät tai tavanomaiset pahoinpitelyt, oli kyse asianomistajarikoksista. Silloisen rikoslain mukaan uhrien olisi pitänyt laittaa juttu vireille vuoden sisällä.

Kahden leirin todistajia

Oikeus toteaa saaneensa Kuttulan tapahtumista hyvin ristiriitaisia ja "jos mahdollista vieläkin ristiriitaisempia" kertomuksia. -Kuultujen henkilöiden kertomukset jakautuivat selvästi kahteen eri ryhmään: toisaalta he henkilöt, joilla on vieläkin yhteyksiä Kuttulaan ja jotka jossain määrin ovat riippuvaisia Kuttulasta, ja toisaalta ne henkilöt, jotka ainakin jossain määrin ovat mukaan Kuttulan lasten tuki ry:n toiminnassa ja jotka ilmiselvästi suhtautuvat kriittisesti Kuttulan toimintaan. Oikeus luokitteli useat kertomukset ja niiden muuttamiset epäuskottaviksi, epäluotettaviksi tai epämääräisiksi. Esimerkiksi Puolan matkaa koskeneista kahdeksasta todistajanlausunnosta otettiin ratkaisussa huomioon vain yksi.
(STT)


Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme