Mainos
Mainos

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina

(Otava)

Menestyskirjailija Laila Hirvisaari on kirjoittanut uransa vahvimman teoksen. Minä, Katariina -romaanissa tulee esiin Hirvisaaren ällistyttävä tietämys Venäjän juonittelevasta hovista. Tieto on jalostunut niinä 15 vuotena, jotka Hirvisaari on tutkinut aihetta. Hirvisaari pääsee hyvin lähelle 1700-luvulla eläneen Katariina Suuren ihmisyyttä, kuten Hannu Mäkelä pääsi aikoinaan Eino Leinon sieluun Finlandia-palkitussa Mestari-romaanissa.

Saksalainen ruhtinatar, syntyjään Sophie Auguste Friedrike, sittemmin Katariina II Suuri, naitettiin 14-vuotiaana Venäjän kahjolle kruununperilliselle, suuriruhtinas Pietarille. Avioliitto oli alusta loppuun kummallinen ja onneton, mutta Hirvisaari väläyttää myös Katariinan myötätuntoa hullua puolisoaan kohtaan. Kirjan henkilöt ovat moniulotteisia ja kuvat täydentyvät koko ajan.

Venäjälle tulonsa jälkeen Katariina henki oli vaarassa useampaan kertaan. Romaani on hyvin uskottava kertoessaan, että pahinta oli jatkuvassa pelossa eläminen. Hän ei voinut koskaan tietää, mitä vartiosotilaan askeleet käytävällä merkitsivät -yleensä ei ainakaan hyvää. Katariinan buduaarissa olikin salahuoneita ja -käytäviä, pakoreitin oli oltava aina valmiina.

Riipaisevaa ovat myös kuvaukset siitä, miten suurruhtinatar ei saanut koskaan itse päättää mistään. Kolme lastakin riistettiin häneltä. Katariina II Suuri eli kirjan mukaan hyvin yksinäisen elämän, jossa oli paljon henkistä väkivaltaa, paljon kaipausta -kaikesta ulkoisesta prameudesta ja sänkyseikkailuista huolimatta.

Katariinan "miestennielemistä" tai kuninkaallista koreutta ei liioitella. Romaanin pimeät palatsit myös haisevat ja vilisevät rottia. Ihmiset löyhkäävät mädältä ja lialta. Hirvisaari ei todellakaan ole sievistellyt oloja. Romaani haisee ja maistuu.

Lopulta Katariina kasvaa henkisesti niin, että nousee suuren Venäjän valtaistuimelle tsaarittarena ja syrjäyttää Pietarin. Rinnalla pysyy koko ajan ystävä, ylikamariherra Leon Denikin, jolle vanha Katariina kertoo teoksessa elämäntarinaansa kerrankin rehellisesti. Luotettujen ystävien tapaan Denikin sanoo mielipiteensä Katariinalla suoraan .-ainoana, joka uskaltaa.

Teoksen Finlandia-ehdokkaaksi nostanut raati sanoi perusteluissaan, että Minä, Katariina on suomalaisen historiallisen romaanin huippuja. Olen samaa mieltä.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme