Mainos
Mainos

Laukku ja konsonantit ihmistä tekemässä

Lasse Berg: Kalaharin aamunkoitto. Miten ihmisestä tuli ihminen

Arvio: Janne Hopsu

(Into. 316 s.)

Innoittava lukukokemus. Jännittävä matka siihen kuka tämänkin arvostelun sekä lukija että kirjoittaja on: homo sapiens. Tartuin opukseen skeptisesti. Kirjoittaja ei ole paleontologian, eläintieteen eikä antropologian spesialisti. Mitähän helppohintaista lätinää tämä oikein on? Oli vatsaa kutkuttava kokemus olla väärässä. Tieteen popularisointia parhaimmillaan.

Berg esittää asiantuntevasti ja ymmärrettävästi entisiä ja vallitsevia teorioita, joista puuttuu termiin ’teoria’ liimautuva kelottuneisuus ja poiskarkottavuus. Mutta Berg ei viisastele, sillä hän on tehnyt paljon taustatyötä ja nähnyt suuren vaivan saadakseen haastateltaviksi alan asiantuntijoita eri puolilla maailmaa. Ja usein nämä tutkijat ovat itse kiehtovia persoonia.

Dokumenttiohjaaja, toimittaja Berg on oikealla tavalla diletantti, asiastaan syvästi, palavasti ja vakavasti innostunut amatööri. Teksti on vetävää, tarina etenee sujuvasti kuin antiloopin juoksu. Aihe on hänelle vastaansanomattoman rakas, mihin on vaikuttanut monet asuinvuodet Afrikassa.

Kirjan yksi viesti on ikävä ainakin maataloustuottajajärjestöille ja -lobbareille. ”Meitä ei ole tarkoitettu syömään viljaa ja maitotuotteita. Ainakin 70 prosenttia ravinnostamme koostuu sellaisista raaka-aineista, jotka eivät kuulu luonnolliseen ravintoomme.”

Ilman ruokaa emme olisi elossa. Ihmiskunnan asetuttua aloilleen ruokaympyrässä tapahtui valtava muutos. Keräilytalouden ja metsästyksen saaliiden sijaan aloimme syödä maataloustuotteita. Bergin mukaan nyt olemme keskellä toista suurta muutosta. Ihmisellä on synnynnäinen halu syödä makeaa ja rasvaista. Olemme siirtymässä sokeri- ja rasvapitoiseen pikaruokaan – ainakin länsimaissa. Tämä ei tosin johdu ainoastaan kroppamme mielihyvästä. Kyllä sitä epäterveellistä mössöä myös tuputetaan. Näissä firmoissa on tietysti opiskeltu tarkkaan ihmisen biologiset ja fysiologiset halut ja tarpeet.

Kirja ei ole vain ravintokirja. Se on teos ihmisen moraalin kehittymisestä, seksistä ja lisääntymisestä, ihmisen itsekäsityksen ja ympäröivän maailman käsityksen muuttumisesta ja kehittymisestä. Selviytyjiä eivät olleet lihaksikkaimmat vaan nokkelimmat ja fiksuimmat. Kirja myös pohtii aivoja, ja sitä miksi nousimme pystyyn. Ja monia muita ihmiseksi tulemisen edellytyksiä.

Berg esittelee selkeäsanaisesti vallitsevia ihmisen evoluutioteorioita. Tässä yksi, evoluutiopsykologi ja kognitiotiteteilijä Steve Pinkerin, pohdintojen tulos. Tämän alansa supertähden mukaan ”kaikki ihmisen käyttäytymispiirteet ovat perinnöllisiä, perheen vaikutus on pienempi kuin geenien, eikä suuri osa ihmisen käyttäytymisen vaihtelusta riipu sen enempää geeneistä kuin perheenkään vaikutuksesta.”

Kaikki eivät ole tietenkään samaa mieltä, mikä tekee aiheesta kiehtovan. Lukiessa tuli melkoinen määrä wau!-kokemuksia. Berg selittää kärsivällisesti ja mielekkäästi, ja osaa tarvittaessa tiivistää ytimekkäästi. ”Konsonantit ovat auttaneet meitä tulemaan ihmisiksi”. ”Lajistamme tekee poikkeuksellisen kolme seikkaa: yhteistyökyky, kieli ja teknologia.” Laukku on myös ollut yksi tärkeimmistä keksinnöistä, ja sen käyttäminen on edellyttänyt nousemista pystyyn.

Ja onhan huikeaa se, että me kaikki Afrikan ulkopuolella ja osassa Afrikkaakin olemme molempien vanhempien puolelta jälkeläisiä noin 150-henkiselle etiopialais-eritrealaiselle ryhmälle, joko 60 000 vuotta sitten kyllästyi maisemaan ja otti menolipun Afrikasta.

Kirja on kiehtovaa luettavaa myös meitä lähellä olevista ihmisapinoista, kuten bonoboista. Apinoiden käyttäytyminen ja toiminta voivat erota suurestikin lajien välillä, mutta myös niiden sisällä.

Miksi aamunkoitto juuri Kalaharissa, jylhässä autiomaassa eteläisessä Afrikassa? Koska Bergille se elää vahvasti joka aisteille, ja koska hänellä on hyvää seuraa nauravien ihmisten, busmannien, kanssa. Hän on tietoinen busmanni-termin negatiivisuudesta, ja käyttää myös termejä pensastolainen, san ja khoisan. Silti hän käyttää myös busmannia, koska haluaa antaa sille myönteisen sisällön.

Kuten hän toteaa alkusanoissaan: ”He (busmannit) ovat ainoita, jotka historiallisena aikana ovat eläneet samantapaista elämää kuin lajimme on elänyt pääosan olemassaolonsa ajasta – keräilyä ja metsästämistä Afrikan avarissa maisemissa. Perinnöllisyystutkimus osoittaa, että he ovat eläneet yhtenä kansana ja samoilla alueilla pitempään kuin ketkään muut ihmiset.” Ihon kananlihalle nostattavaa aikaperspektiiviä jos missä.

En suosittele lämpimästi, vaan hehkuvasti. Ja käännös on mainio.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme