Mainos
Mainos

Laura Maragnani ja Isoke Aikpitanyi: Musta, kaunis ja kaupan - Euroopan uudet orjat

Arvio: Pertti Nyberg

(Into 2012)

Tämä on todella masentava kirja ihmiskaupasta, mutta koska tarina on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, kannattaa kirja ehdottomasti lukea.

Tarina alkaa Nigeriasta, jossa työttömyys on suurta eikä sosiaaliturvaa ole. Nuoret kouluttamattomat tytöt unelmoivat Euroopasta, sillä aina löytyy tuttu, joka on tehnyt siellä hyvän tilin. Monet uskovat tai ainakin heille uskotellaan, että he pääsevät Euroopassa kauppa-apulaisiksi tai malleiksi. Kaikki päätyvät kuitenkin huoraamaan - tässä tapauksessa Italiaan.

Matka Nigeriasta Italiaan maksaa 30 000 euroa ja tämän velan perinnästä huolehtii "emäntä", eräänlainen parittaja-perheenpää, jonka luona tyttö asuu. Lisäksi joutuu maksamaan niin sanottua katuvuokraa ja elämiseenkin menee rahaa. Ruoka ostetaan yleensä muiden nigerialaisten ylihinnoitelluista kaupoista ja seksityöläisen peruukit ja muut ehosteet ostetaan niin ikään tähän bisnekseen keskittyneiltä kauppiailta kalliilla.

Oma bisneshaara on ns. paperihaara. Koska tulokkaat ovat paperittomia, monet yrittävät saada jonkinlaiset paperit pimeiltä markkinoilta. Jos jollakin on toimiva passi, sitä vuokrataan hyvään hintaan eteenpäin.

Laillisesti maassa asuvien nigerialaisten henkilöllisyyksiä monistetaan rahakkaasti siten, että maassa saattaa asua useita samannimisiä ihmisiä samoilla papereilla.

Oma perhe ja osa sukulaisista on sidottu järjestelmään siten, että Euroopassa oleva nainen on lupautunut lähettämään perheelleen rahaa - toisinaan vapaaehtoisesti, toisinaan painostuksen alaisena. Perhe on myös ihmiskauppiaiden takaajana, jos velkaa ei maksetakaan. Siten koko ihmiskauppajärjestelmä on hyvin organisoitua ja hyötyjiä on lukuisia.

Toiminta on kuin huumekauppaa, jossa on todella monta rahansaajaa - ja siksi järjestelmää on hyvin vaikea lopettaa.

Kirjasta ei selviä, kuinka tietoisina naiset tulevat Eurooppaan seksityöläisiksi.

Myöskään se ei selviä, tietävätkö vanhemmat tai sukulaiset rahojen olevan lähtöisin huoraamisesta. Ehkä seksiorjuudesta tulevan rahan merkitys Nigerian taloudessa on niin suurta, ettei rahan alkuperää haluta ajatella.

Ikävää on, että tälle tarinalle ei ole oikein onnellista loppua.

Erilaiset järjestöt yrittävät "pelastaa" tyttöjä, mutta kouluttamattomina heillä ei ole juuri työnsaantimahdollisuuksia.

Seksityö johtaa myös siihen, että normaalia elämää ei oikein osata viettää. Osa tytöistä on mennyt naimisiin italialaisen vanhemman miehen kanssa, mutta monen naisen mielestä seksiorjuus muuttuu rahattomana ja työttömänä uudenlaiseksi orjuudeksi neljän seinän sisällä.

Kirjan toinen kirjoittaja, entinen seksityöläinen sanookin, että hänen suurin raivonsa kohdistuu Nigeriaan: maahan jolla on suuret luonnonvarat, mutta jossa ihmiset elävät kurjuudessa. Nigeria onkin hyvä esimerkki kaksinaismoralismista - samaan aikaan kun maa haluaisi kansainvälisiltä areenoilta suurempaa vaikutusvaltaa, maa ei tee juuri mitään orjakaupan suhteen. Me suomalaisetkin rahoitamme Nigerian kehitysapuhankkeita EU:n välityksellä, joten asia koskee myös meitä.

Mutta kyse ei ole vain Nigeriasta, sillä tämän suuren liiketoiminnan rahat jaetaan hyvässä yhteisymmärryksessä sekä mustien Nigeriassa että valkoisten Euroopassa. Hyötyjiä näyttää olevan liian monta, jotta tilanne muuttuisi.

Yhden ihmisen entinen seksiorja Isoke Aikpitanyi pystyi pelastamaan - oman siskonsa. Sisko haaveili myös Euroopasta ja suurista rahoista, mutta kun sai yksityiskohtia myöten kuulla Eurooppaan menijöiden työn todellisesta sisällöstä, hän päättikin jäädä Nigeriaan.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme