Mainos
Mainos

Lause-Finlandia -kisassa äärimmäisen kova taso

Lause-Finlandiaa tavoittelee kuusi kärkikirjailijamme lausetta. Ehdokkaat on valinnut ja voittajan nimeää tuottaja, ohjaaja ja kirjailija Marko Kulmala. Palkinnon arvo on 0 (nolla) euroa. Lause-Finlandia –palkinto myönnetään perjantaina 16.3. Tampereella Vihtorin kirjaston kirjamessuilla. Ehdokkaat perusteluineen:

Jari Tervo: Layla ”Minut kihlattiin kehdossa.”

Mikael Agricola, Aleksis Kivi, Jari Tervo. Jos kielemme kuvaa tasasivuisena kolmiona, Jari Tervo on yksi sen sivuista. Tervon kirjaamat sivut ovat määritelleet toisin sen, miten suomea kirjoitetaan. Epäonnekseen Tervo on niin suosittu, että ei voi voittaa Finlandia-palkintoa. Toisaalta, eivät voittaneet Agricola tai Kivikään.

Eero Huovinen: Lähdön aika ”Voiko ihminen puhua omalle sielulleen?”

Emerituspiispa Eero Huovinen on Suomen merkittävimpiä ajattelijoita. Ajattelu tarkoittaa sitä, että jaksaa kysyä vielä sen yhden kysymyksen: mistä tiedämme? Huovinen kirjoittaa lähijunaa. Pysähdytään seisakkeille, aikataulussa ja sen ulkopuolella. Katsotaan ulos ikkunasta. Ihmisiä tulee, ihmisiä menee. Kysytään: mistä minä tiedän. Mistä sinä tiedät?

Kaarina Hazard ja Raimo Summanen: Lätkä ”Siellä ne menevät, yhtäkkiä pysähtyvät, eikä ilman ääntä osaa sanoa miksi näin.”

Sitä luulee, että jääkiekko valmistuu pelinä samalla hetkellä, kun astuu sinivalkoinen keinokuituperuukki päässään sponsorin kaljatelttaan. Sitä luulee, että jääkiekko valmistuu, kunhan nilkkatulehdus saadaan kuriin.

Kaarina Hazard on kielen taituri. Raimo Summanen on jääkiekolle sitä, mitä Jouko Turkka oli näyttämöille. Siis mestari. Miksi pelissä on taukoja?

Miika Nousiainen: Metsäjätti ”Kirjasto aloitti teatteritalon siivessä patruunan vaimon kirjakokoelman pohjalta.”

Miika Nousiainen pystyy yhdessä lauseessa kuvaamaan kokonaisen menneen aikakauden.

Kirjailijan velvollisuus on ajatella näkymätön näkyväksi. Harvat kirjailijat harrastavat ajattelua. Nousiainen harrastaa. Metsäjätti kertoo sen, mitä meille suomalaisille tapahtui eilen ja tapahtuu tänään uudelleen.

Jörn Donner: Muistiinpanoja Mannerheimista ”Patsailla on oma elämänsä, johon liittyy usein voimakkaita tunteita.”

Vaikka Jörn Donner on kirjoittanut vasta noin 70 kirjaa, emme pidä häntä kirjailijana. Donner on väärä kirjailija. Donnerin lauseet ovat kuin katolta putoava jäälohkare. Ne jysähtävät eteen ja muuttuvat muruiksi, myöhemmin pisaroiksi, tarttuen toisiin lauseisiin ja ajatuksiin. Donner kirjoittaa puroja, jäätä, hikeä. Täyttää merta.

Olli Lehto: Perhosten värittämä maailmani ”Runsaan kolmen vuosikymmenen ajan, 1964-1995, perhosilla oli käsittämättömän suuri osa elämässäni.”

Akateemikko, matemaatikko Olli Lehto rakastaa perhosia. Kukapa ei. Lehto on kiertänyt elämänsä maailmaa matematiikan ja perhosten perässä. Elämyksellisen intohimon edessä lukija nöyrtyy ja liikuttuu itsekin, kun vihdoin kohtaa vuorisinappiperhosen. Se on merkittävä kohtaaminen, elämässä.

(MTV3)

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme