Mainos
Mainos

Lipposen ihmeellinen elämä

Arvio: Päivi Lipponen

Jaahah, kannattaisiko pitää näpit erossa kirjasta, jonka kohde on puoliso ja kirjoittaja hyvä ystävä? Ollakko nancyreagan vai orianafallaci?

Raila Kinnunen on kirjoittanut teoksen ”Paavo Lipponen. Järjellä ja tunteella". Oikeastaan on kutkuttavaa katsella puolisoaan toisen silmin -kohteena.

Julkistamistilaisuudessa viikkolehden päätoimittaja toteaa kirjan olevan hyvä veitikka -tarina. Jään miettimään. Kirjan luettuani voin todeta arvion osuneen kohdalleen. Elämä näyttäytyy Paavo Lipposelle ihmeellisenä seikkailuna, josta jaksaa innostua yhä uudelleen.

Hitaasta puheesta ja röllimäisyydestä syytetty Lipponen paljastuu kirjassa varsin puheliaaksi kaveriksi. Mielipidettä ja näkemystä kumpuaa niin Jeesuksesta kuin EU:sta. Maailmaa on kierretty, kirkkoja bongailtu ja naisia palvottu. Maailman johtajien kättä on puristettu ja välillä ärähdetty. Suomen historian käännekohdissa on kannettu salkkua, istuttu pelkääjän ja lopulta kuskin pallilla.

Paljon kokemusta on reppuun kertynyt.

Lipposessa on syvyyttä. Sillä hän minutkin hurmasi.

Mitä ihminen voi enempää toivoa?

Jään miettimään onko Paavo vain ollut onnekas, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa. Kyllä se on ollut enemminkin elämän asenne. Vaikka turpaan on tullut, kanveesista on noustu. Periksi ei ole annettu. Hän on jaksanut etsiä tietoa, mennä eteenpäin.

Ehkä eniten arvostan Paavon henkilökuvasta kumpuavaa pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen. Kun on perspektiiviä arvioida kollegoiden toimintaa, tieto-taitoa ei tule käyttää väärin.

Lipponen on säälimätön typeryyden kohdalla. Ehkä asenne perustuu siihen, että ihminen sortuu typeryyteen vapaaehtoisuuttaan ja laiskuuttaan. Paavolla ei ole opettajamaista otetta vahvistaa ”typeryyteen sortuneen” hyveellisyyttä, jotta henkilö edes hiukan nostaisi itseään niskasta. Mitä Lipponen tekee? Hän täräyttää tyypiltä viimeisetkin itsetunnon rippeet taivaan tuuliin.

Kirja on enemmän kuin vaalikirja. Vaalidilemmalta ei kuitenkaan voi välttyä. Lukukokemuksen jälkeen voi vastata: kannattaako päähenkilöä äänestää presidentiksi.

Onko Lipponen puurtaja, tyhmän uskollinen vastuun kantaja aikana, joka suosii pelimiestä, nokkelaa ja vikkelää taktikkoa? Kun Anneli Jäätteenmäki syytti Lipposta siihen tahtiin, että kipusi itse kalifiksi kalifin paikalle, Paavo ei heittänyt Sasia kepun raadeltavaksi. Kiittikö Sasi Lipposta vai nauroiko hihaansa onnistuneesta operaatiosta?

Kun ajat ovat vaikeat maa tarvitsee johtajaa, jossa on lujuutta, oikeudenmukaisuutta ja empatiaa. Henkilön päättää kansa. Tulipa Lipponen valituksi tai ei, hänen reissunsa jatkuu. Ehkä hänet voi bongata Töölön uimahallin lauteilta tai sitten italialaiselta piazzalta, valkoinen Panama-hattu päässä siemailemassa frambuccaa kahvin kanssa.

Hän on vapaa sielu.

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme