Mainos
Mainos

Liza Marklund: Vastalauseita

Arvio: Pertti Nyberg

(Otava 2012)

Tässäpä tiiviiseen lukupakettiin koottuna lukuisia maailman ongelmia ja epäoikeudenmukaisuuksia - päähuomio kohdistuu naisiin ja lapsiin.

Aloitetaan Ruotsista, jota me suomalaiset pidämme usein jonkinlaisena ihmiskunnan edistyksen huippupisteenä; tai no, ainakin ruotsalaiset ajattelevat omasta maastaan niin. Marklundin kirjasta kuitenkin selviää, että tämän onnen kehdon asunnoissa tapetaan, raiskataan ja hakataan naisia. Ei hyvä.

Vanhoista Marklundin lehtikolumneista koostettu kirja kertoo muun muassa tapauksesta, jossa mies murtautui entisen naisystävänsä luo ja hakkasi kirveellä tämän kuoliaaksi. Marklund kuvaa julman murhan yksityiskohtia todetakseen sitten vain, että alioikeus löysi runsaasti lieventäviä asianhaaroja eikä tuominnut miestä elinkautiseen vaan kymmeneksi vuodeksi vankilaan. Oikeus ymmärsi miestä, sillä miehellä oli "paha olla", koska nainen oli halunnut lopettaa suhteen ja oli käskenyt miestä muuttamaan pois. Oikeuden mielestä kirvesmurha - jossa siis naista hakattiin useaan otteeseen - ei ollut erityisen julma.

Vastaavia tapauksia on lukuisia. Marklundin suorasukainen kirjoitustyyli ja eri tulkintojen rinnastaminen muuttavat nämä ällöttävyydet kiinnostavaksi kirjallisuudeksi. Marklundin teksti on ytimekästä, iskevää ja shokeeraavaa.

Marklund kertoo avoimesti olevansa feministi, vapaamielinen, vasemmistolainen - eräänlainen yleishumanisti perinteiseen ruotsalaiseen demarityyliin. Silti hän haukkuu "omiansa" - pitää ay-liikettä menneen maailman liikkeenä, joka haluaa kahmia etuisuuksia vain sisäpiirille jättäen ulkomaalaiset ja pätkätyöläiset linnakkeensa ulkopuolelle. Hän ihmettelee myös nykynaisia, jotka kysyvät, mihin feminismiä enää tarvitaan - jokainen keskiluokkainen nainenhan voi tilata siivoojan kotiinsa, kuten Marklundille tähdennetään.

Marklund on Unicefin hyvän tahdon lähettiläs ja niinpä pääsemme kirjan myötä Kambodzhan kuoleman kenttien tarinoihin, Pietarin katulapsia katsomaan ja Malawin aids-lapsien lähettyville. Kaikki nämä tarinat kertovat, kuinka pahoja ihmiset voivat toisilleen olla ja kuinka vielä nykypäivänäkin on niin vastenmielisen patavanhoillisia ihmisiä, jotka haluavat lopettaa vaikkapa seksivalistuksen. Liza Marklundin sanoin: Vierailu todellisuudessa olisi monille paikallaan.

Muuten, Marklundin syntymäkunta Piteå on suomeksi Piitime - kirjassa käytetään kuitenkin jostain syystä vain ruotsinkielistä muotoa.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme