Mainos
Mainos

Lohduton kirja tuhon tiestä

Jussi Laitinen: Valomerkki – energiapula ja makean elämän loppu

(Atena 2012)

Länsimainen elämäntapamme on päättymässä - ainakin jos uskoo tämän kirjan sanomaan. Syynä romahdukseen on energian loppuminen ja se, että korvaavia energiamuotoja ei ehditä kehittää riittävän nopeasti. Myöskään kovasti esillä oleva energian säästäminen ei ole ratkaisu ongelmaan, sillä ainakin puolet säästöistä katoaa yllättäen kulutukseen jossain muualla.

Valomerkki-kirja kertoo varsin vakuuttavasti eri energiamuotojen hiipumisesta. Energia-alan ylimmän auktoriteetin IEA:n mukaan ns. öljyhuippu ohitettiin vuonna 2006. Öljyn tuotanto on siis tuona vuonna alkanut vähitellen hiipua. Öljyä riittää vielä toki vuosiksi varsinkin kun erilaiset öljyliuskeet ja muut vähän öljyä sisältävät löydökset hyödynnetään. Kun öljyn kulutus samalla kuitenkin kasvaa nopeasti, pula saattaa häämöttää jo kymmenen vuoden sisällä ja ainakin öljyn ja öljytuotteiden hinta nousee nopeasti. Öljyn hinnan nousulla on suora yhteys talouskasvun hiipumiseen.

Kivihiiltä on runsaammin, mutta kirjoittajan referoimien tutkimusten mukaan myös hiili saattaa loppua hyvinkin nopeasti. Yhtenä syynä on Kiina, joka on maailman suurin hiilen kuluttuja. Sen sijaan maakaasua riittää vielä runsaasti, joskin kaasuesiintymät ovat usein kaukana kuluttajista. Ydinenergian tulevaisuus riippuu poliittisista päätöksistä ja muiden energiamuotojen verotuksesta, mutta ydinvoimakaan ei ole pitkän aikavälin ratkaisu, sillä uraanikin loppuu joskus 20–200 vuoden kuluttua.

Entäpä uusiutuvat energiamuodot – eikö ratkaisun pitäisi löytyä auringosta, tuulienergiasta tai vaikkapa biopolttoaineista. Kirjoittaja käy yksityiskohtaisesti läpi uusiutuvien energiamuotojen tilanteen ja päätyy siihen lopputulokseen, että hyvistä yrityksistä ja mielenkiintoisista innovaatioista huolimatta uusiutuvat energiamuodot eivät ehdi korvata kaikkia fossiilisia polttoaineita ainakaan riittävän nopeasti.

Ratkaisua eivät tuo myöskään energiansäästö tai energiatehokkuuden lisääminen. Ns. rebound-efekti vie ainakin puolet tehokkuuden paranemisesta. Esimerkiksi vähän kuluttavan auton omistaja ryhtyy ajamaan autolla entistä enemmän ja siihen tehokkuuden lisääntyminen katoaa. Energiansäästö on kirjoittajan mukaan kyllä järkevää, mutta tekojen merkitys kokonaisuudessa on hänen mielestään vähäinen.

Ehkä suurin ongelma on kuitenkin ilmaston lämpeneminen, jonka takia fossiilisista polttoaineista pitäisi luopua mahdollisimman nopeasti. Kun niiden käyttö todellisuudessa vain lisääntyy, on esitetty esimerkiksi hiilidioksidin talteenottoa, siis ilmastoa lämmittävän aineen imaisemista takaisin maan sisään. Älä odota tältä hankkeelta liikoja, sanoo kirjoittaja. Vielä utooppisempi ehdotus on geomanipulaatio eli esimerkiksi rikin vieminen yläilmakehään maapallon lämpenemisen estämiseksi.

Valomerkki-kirjan kirjoittaja, toimittaja Jussi Laitinen näkee oikeastaan ainoaksi mahdollisuudeksi talouskasvun rajoittamisen. Toisaalta tuleva energiapula johtaa joka tapauksessa erilaisiin talouskriiseihin ja talouden supistumiseen energian hinnan noustessa pilviin. Tavallinen kuluttaja voi kirjan mukaan rajoittaa kulutusta esimerkiksi kimppakyydein, hyödyntämällä tavaroiden vuokraus- ja lainauspalveluja tai osallistumalla työsuoritusten vaihtokauppaan. Tämä ei minusta kuulosta kovin uskottavalta ratkaisulta.

Eli tuhon tiellä ollaan - jotain pientä voidaan toki tehdä, mutta ei paljon. Tämä on lohduton kirja ja muistuttaa monin tavoin 70- ja 80-luvun väestöräjähdyskeskustelua. Maapallon väestön holtittoman kasvun kun piti johtaa kaiken romahtamiseen. Toisin kuitenkin kävi, sillä vaikka väestö kasvaa edelleen kovaa vauhtia, on näköpiirissä jo väestökäyrän kääntyminen laskuun. Jotenkin sitä haluaisi uskoa, että energiakeskustelussa kävisi samalla tavalla.

Energia-asioita kiinnostuneille Valomerkissä on paljon käypää faktatietoa varsin ymmärrettävästi selitettynä. Kirjoittajan johtopäätöksestä eli energiapulan tulosta ja makean elämän lopusta voi sitten olla perustellusti montaa mieltä. Esimerkiksi vedyn mahdollisuuksista tässä kirjassa ei kerrota sanallakaan.

Minun on myös vaikea uskoa, että nykyisessä talousjärjestelmässä ihmisten laajamittainen degrowth-mentaliteetti voisi olla pelastava toimenpide. Talouskasvu on – hyvässä ja pahassa – niin sisäänrakennettu markkinatalouteemme, että talouden hidastaminen ei varmasti kävisi kovinkaan hallitusti. Kysymys on myös oikeudenmukaisuudesta, sillä miksi niiden ihmisten, jotka eivät ole omasta mielestään vielä päässeet hyötymään riittävästi talouden hedelmistä, pitäisi yleisen edun nimissä ryhtyä jälleen köyhtymään.

Kirjoittaja on MTV3:n uutistuottaja.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme