Mainos
Mainos

Loikkari kirjoitti palkitun DDR-sukukertomuksen

Saksan demokraattisessa tasavallassa kasvanut Eugen Ruge pakeni DDR:stä länteen varsin yksinkertaisella keinolla: vierailemalla "sukujuhlilla". Ruge sai vuonna 1988 luvan matkustaa "setänsä" 80-vuotispäiville, vaikka todellisuudessa vanhus ei ollut hänelle sukua - hänellä vain sattui olemaan sama sukunimi.

-Pakeneminen sinänsä ei ollut erityisen vaikeaa, mutta siitä päättäminen oli. Kun DDR:stä lähti, erosi koko entisestä elämästään: puolisosta, perheestä, kaikesta. Se ei ole kovin miellyttävää, kertoo kirjailija Helsingissä.

Ruge on saapunut Suomeen markkinoimaan juuri suomeksi ilmestynyttä esikoisromaaniaan Vähenevän valon aikaan (Atena, 2012). Saksassa muun muassa maan merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon Deutscher Buchpreisin voittanut teos perustuu Rugen ja hänen perheensä kokemuksiin. Ruge on käsitellyt romaaninsa teemoja myös vuosia aiemmin kirjoittamassaan näytelmässä, jossa esiintyy kaksi kirjan hahmoa.

Suomalaislukijalle Rugen tapa luodata historiallisia tapahtumia pienen ihmisen kautta tuo paikoin vahvasti mieleen Sofi Oksasen Viron lähihistoriaa käsittelevän tuotannon. Oksanen onkin Rugelle tuttu nimi.

-En ole vielä tutustunut hänen kirjoihinsa, mutta Puhdistus on lukulistallani.

Auvoisan sosialistinen lapsuus

Rugen mukaan Vähenevän valon aikaan on varsin omakohtainen teos. Kirjan päähenkilö Alexander on kirjailijan alter ego: saksalais-venäläisen perheen kasvatti ja ikuinen naistenmies, joka kapinoi kylmän sodan aikaan vanhempiensa ja isovanhempiensa aatteita sekä poliittisia haaveita vastaan.

Myös muilla kirjan hahmoilla on vastineensa tosielämässä, vaikka monet romaanin käänteet ovatkin fiktiivisiä. Hahmokavalkadiin lukeutuvat muun muassa Alexanderin vakaumukselliset kommunisti-isovanhemmat sekä saksalaiseen kulttuuriin usein tuskastuva venäläisäiti.

Ruge itse syntyi neuvostoliittolaisella pakkotyöleirillä Sosvassa, jonne hänen kommunisti-isänsä oli karkotettu Moskovasta. Moskovaan isä oli päätynyt paettuaan natsihallintoa.

Ruge muutti vanhempiensa kanssa Saksan demokraattiseen tasavaltaan kahden vuoden ikäisenä, mutta vieraili vielä teini-ikäisenä usein isoäitinsä luona Neuvostoliitossa.

-Lapsuuteni oli ihana. Minulla oli kaikkea, mitä lapsi tarvitsee.

TV:n näyttämä vapaus houkutti

Aikuiseksi kasvanut, matemaatikkona ja kääntäjänä työskennellyt Ruge halusi lopulta lähteä DDR:stä Länsi-Saksaan, koska sosialistinen valtio tuntui yksinkertaisesti liian ahtaalta.

-Minä ja muut itäsaksalaiset pakenimme, koska uskalsimme paeta. Länsimaisen vapauden seuraaminen televisiosta oli toisinaan sietämätöntä. Kuten sanoin, lapsuuteni oli hyvin onnellinen, mutta mitä vanhemmaksi tulin, sitä epämiellyttävämmältä alkoi tuntua.

Saksassa on viime vuosina keskusteltu paljon niin sanotusta "ostalgiasta" eli DDR-nostalgiasta, joka on värittänyt esimerkiksi useita 2000-luvun elokuvia. Rugen mielestä ilmiössä unohtuu sosialistisen järjestelmän kokonainen, karu kuva.

-Tietysti jotkut osat siitä olivat menestyksiä: ilmainen terveydenhuolto ja koulutus sekä todella halpa asuminen. Saksojen yhdistymisen jälkeen entiset itäsaksalaiset kohtasivat paljon epäoikeudenmukaisuutta ja työttömyys oli yleistä. Monet nostalgisoivatkin DDR:ää vain niiden harvojen asioiden takia, jotka olivat idässä paremmin kuin lännessä.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme