Mainos
Mainos

Luca Caioli: Lionel Messi. Poika, josta tuli jalkapallolegenda

Arvio: Janne Hopsu

(Minerva) 277 s.

Luca Caiolin kirja Leo Messistä on pääosin kirjoitettu aikana, jolloin Messiä verrattiin väsyksiin asti Diego Maradonaan. Hän on matkannut Messin kotiseudulle, tehnyt lukuisat haastattelut ja kirjoittanut kuvauksensa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuoliskolla, silloin kun Messi ei vielä ollut käsite. Caioli on Espanjassa asuva jalkapallojournalisti, ja italialaisena futisasiantuntijana osaa valottaa Messin taivalta eri näkökulmista.

Vanhan koulukunnan mukaan jalkapalloilijan pitää voittaa maailmanmestaruus, ennen kuin hänet aateloidaan legendaksi. Ennen vanhaa maailman parhaat kohtasivat MM-kisoissa kerran neljässä vuodessa.

Nykyjalkapallossa pelaaja mitataan Euroopan lukuisissa eri sarjoissa ja cup-kilpailuissa, viikosta ja kaudesta toiseen. Näillä kentillä Lionel Andrés Messi on todistanut olevansa jo nyt, 25-vuotiaana, jalkapallon yksi suurimmista. Samassa joukossa mm. kahden muun argentiinalaisen, Alfredo di Stéfanon ja Maradonan, kanssa.

Messi-faneille kirja on mannaa. Se kertoo pelaajan lapsuudesta, saapumisesta Barçaan (ei Barca, kuten seuran kansanomainen nimi ärsyttävästi on väärin kirjoitettu) ja noususta ykkösjoukkueeseen. Lopussa on katsauksenomaiset, sinänsä hyvät, luvut voitokkaista ajoista Pep Guardiolan valmennuksessa.

Messi puhuu myös itse - kirjan lopussa. Hän ei sano kuolemattomia. 169-senttinen taituri on ujo, kohtelias, hyvin kasvatettu, ystävällinen, argentiinalaisittain perhekeskeinen ihminen. Hän punastuu kun puhe tulee tyttöystävästä. Messi on aivan tavallinen kaveri 60x100 metrin mittaisen vihreän veran ulkopuolella. Kirjassa kaikki korostavat tätä. Se ei ole sattumaa eikä supertähden nuoleskelua. Hän ei ole diiva eikä hänestä revitä skandaaleja, joita ammattijalkapalloilijoiden ympärillä riittää. Messi on vain pelannut jalkapalloa.

Caiolin Messi ei siis ole perinteinen elämäkerta. Messin elämässä ei ole vaikeita olosuhteita, joten siitä ei saakaan Maradonan tai Zlatan Ibrahimovićin kaltaista rosoista kertomusta. Messin lapsuuden ja nuoruuden vaikein asia lienee ollut erittäin harvinaisesta kasvuhormonien vajaatoiminnasta johtunut lyhytkasvuisuus, jonka kukistamiseksi hän joutui ottamaan vuosia kasvuhormonipiikkejä.

Messi siirtyi 13-vuotiaana FC Barcelonan nuorisoakatemiaan La Masiaan. Katalonialaisseura ei kaapannut häntä, kuten usein sanotaan. Barça otti riskin pienen mutta taitavan pojan kanssa, ja maksoi tämän hormonihoitokulut. Argentiinassa Messin kotikaupungin Rosarion Newell’s Old Boys -seura pikku hiljaa lipesi sopimuksesta maksaa osa pojan hoitokuluista. Olisi helppoa sanoa, että loppu onkin historiaa, mutta se niin helppoa ollut. Messi joutui kamppailemaan sekä muiden poikien ja miesten että espanjalaisten jalkapalloviranomaisten kanssa, ennen kuin tie tähtiin aukesi.

Caioli on jututtanut niin perheenjäseniä, entisiä valmentajia, entisiä seurakavereita, Messin uraa seuraavia jalkapallotoimittajia tai Jorge Valdanon kaltaista asiantuntija-filosofia, kuin Adidaksen markkinointi-ihmistä. Ne valottavat Messin ammattilaisuran alkua mainiosti, ja niitä olisi lukenut pidemmältäkin. On kiinnostavaa lukea nyt, kuinka Messiä kehotettiin monipuolistamaan peliään tavaramerkeistään nopeista rytminvaihdoksista ja nopeista juoksuista pallo jalkaan liimautuneena. Viime kaudella Espanjan La Ligassa Messi paitsi teki 50 maalia, myös voitti maalisyöttöpörssin 16 syötöllä. Huipullakin oppii lisää, se opiksi kirjan lukeville junioreille.

Messin suhde argentiinalaisiin jalkapallofaneihin on ollut vaikea. Koska hän on asunut Barcelonassa puolet elämästään, Argentiinassa häntä vierastettiin aivan viime aikoihin asti. Kuka on tuo Atlantin toisella puolella pelaava nuori mies, jonka ympärille maajoukkue pitäisi rakentaa? Messi-suhteeseen on tietysti vaikuttanut Maradonan varjo.

Kirjassa on valitettavia virheitä. Pedro Eliezer Rodríquez Ledesma eli Pedro ei ole brasilialainen – ellei Espanja ole myynyt hänen synnyinsaartaan Teneriffaa Brasilialle. 1982 MM-kisojen finaalissa Italia ei kukistanut Espanjaa vaan Länsi-Saksan, vaikka kisat pelattiin Espanjassa.

Väärin kirjoitettuja nimiä kirjassa piisaa litaniaksi, pahimmillaan useita per sivu. Ja ne anglismit. Espanjan maajoukkue ei ole Red Fury vaan Furia Roja – Huuhkajatkaan ei ole the Eagle owls. Athletic Bilbaon pelaajia kutsutaan leijoniksi, mutta ei Lions vaan Los leones. Korjaattehan virheet seuraavaan painokseen, jookos.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme