Mainos
Mainos

Maahanmuuttajilla ongelmia oudossa maassa

Suomessa asuvien maahanmuuttajaperheiden lapset joutuvat yhä useammin lastensuojeluviranomaisten asiakkaiksi. Esimerkiksi Helsingissä määrä on tällä vuosikymmenellä kasvanut muutamista kymmenistä satoihin.

Maahanmuuttajaperheiden ongelmat näkyvät lastensuojelussa Taustalla on perheiden hätä ja hämmennys, kun vieraaseen maahan asettuminen ottaa lujille, kieli on outo ja työn löytäminen vaikeaa. Kaiken lisäksi pulmista pitäisi selvitä ilman naapureiden apua ja sukulaisten neuvoja. Tilanne voi kärjistyä esimerkiksi perheväkivaltaan.

-Selvästi tulee esiin se, että jos koulut, työvoimapalvelut ja muut normaalit systeemit eivät pysty tukemaan näitä ihmisiä, niin he putoavat meidän asiakkaiksemme, toteaa toimistopäällikkö Pirjo Rissanen Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta.

Sellaisia lapsia, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi tai ruotsi, oli Helsingissä lastensuojelun asiakkaina 55 vuonna 1990, vuonna 1993 runsaat 170 ja vuonna 1995 jo lähes 370. Myös heidän suhteellinen osuutensa on kasvanut: vuonna 1990 se oli yksi prosentti, vuonna 1995 lähes seitsemän prosenttia.

Sijaisperheitä ei vielä ole

Sosiaaliviraston tuoreen raportin mukaan maahanmuuttajia ei ole lastensuojelun asiakkaina mittavia määriä. Heidän suhteellinen osuutensa on kuitenkin Helsingissä jo nyt suurempi kuin muuttajien määrä kaupungissa edellyttäisi.

-Perheenyhdistämisten viivästyminen on osaltaan lisännyt ongelmia. Kun Suomeen yksin tullut ja täällä yksin elänyt nuori saa luokseen perheen, jolla onkin vielä vanhan kotimaan arvot ja elämäntapa, törmäyksiä syntyy, sanoo Rissanen.

Useimmiten perheestään pois sijoitettavalle maahanmuuttajalapselle etsitään paikka vastaanottokodista tai muusta laitoksesta, mieluiten sellaisesta jossa on muitakin samasta maasta. Sijoitusperheiksi sopivia maahanmuuttajaperheitä ei vielä ole löydetty, ja suomalaiseen perheeseen sijoittamista ei pidetä viisaana ratkaisuna.

-Jos erikulttuurinen lapsi sijoitetaan suomalaisperheeseen, niin totta kai hän imee itseensä suomalaiset normit ja näkemykset. Samalla hän voi alkaa halveksia omaa kulttuuriaan, ja silloinhan omaan perheeseen palaaminen käy mahdottomaksi, selvittää Merja Munge. Hän toimii Helsingin sosiaalivirastossa maahanmuuttajien asioiden konsulttina.

Vanhempien rooli koetuksella

Monien Suomeen muuttaneiden mielestä suomalainen kasvatustapa on liian vapaa. Heitä järkyttää esimerkiksi se, että nuoret voivat liikkua iltaisin ulkona myöhäänkin, eivätkä vanhemmat aina tiedä, missä he ovat. Perinteeseen kuuluva vanhempien arvovalta joutuu koetukselle, kun omatkin lapset haluavat ottaa suomalaisista mallia. Joskus vanhemmat mieluummin lähettävät kapinoivan nuorensa sukulaisten luo - jopa entiseen kotimaahan asti - kuin hyväksyvät suomalaisten sosiaaliviranomaisten menetelmät.

-Tämä on sinänsä perinteinen ratkaisumalli, jota olen nähnyt käytettävän ainakin Itä-Afrikassa. Jos lapsi on kuriton eikä oikein jaksa opiskella, niin hänet voidaan lähettää vaikka vuodeksi maaseudulle sukulaisten hoiviin. Siellä hän kummasti löytää järkensä, palaa kaupunkiin ja opiskelee ahkerammin, Munge kertoo.

Keskustelu vie eteenpäin

Oleellista on Mungen mielestä se, että ihmisiä itseään kuunnellaan ja ongelmia pyritään ratkaisemaan heidän kulttuurinsa mukaisilla tavoilla. Itä-Helsinkiin on jo perustettu samasta maasta tulleiden äitien ryhmiä, joissa he voivat yhdessä pohtia kasvatuspulmiaan ja etsiä niihin ratkaisuja.

-Yhteisökulttuurien kohdalla pitäisi hyödyntää juuri yhteisöllisyyttä. Nämä ihmiset eivät puhu viranomainen-asiakasperhe-systeemissä, vaan he puhuvat keskenään. Keskustelu on tapa työstää asioita ja siinä asiat kehittyvät, perustelee Munge.
(STT)

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme