Mainos
Mainos

Magne Hovden: Saamelandia

Arvio: Pertti Nyberg

(Otava 2012)

Aitojen saamelaisten elämää esittävän Saamelandia-elämyspuiston luominen tietämättömille turisteille vaikuttaa helpolta. Hankitaan pari kotaa, saamelaispukuja, porontaljoja, pari poroa, venäläistä halpaa viinaa, tilataan samaani paukuttamaan noitarumpua ja sitten ei kun kaikki joukolla joukumaan.

Saamelandia-kirjan päähenkilöt Roy ja Leif asuvat Pohjois-Norjan Kirkkoniemessä ja koska elämä on puuduttavan tylsää, ulospääsy tylsyydestä on koko ajan mielessä. Kaksikolla on runsaasti rikastumisideoita - esimerkiksi japanilaisille voisi myydä arktisten tunturipurojen vedestä tehtyjä jääpaloja. Ideoita käydään läpi ja lopulta toteuttamiskelpoiseksi osoittautuu Saamelandia-elämyspuisto.

Kirja Saamelandiasta on hulvaton tarina nuorten miesten toiveista toteuttaa oma unelmansa. Koska koulutusta eikä juuri rahaakaan ole, yritystä tarvitaan sitäkin enemmän. Tämä tarkoittaa, että kodat varastetaan ja saamelaispuvut saadaan huoraamalla. On ehkä turha mainita, että kumpikaan Saamelandian perustajasta ei ole saamelainen.

Kirjan kuvaukset Pohjois-Norjasta ja ylipäätään pohjoisen ihmisistä ovat aika… hmm… karuja. Pohjoisessa juodaan paljon viinaa, onnistuneetkin ihmissuhteet päätyvät pian eroon, työttömiä on paljon, luonto on kaunis mutta karu.

Kirjan kuvaukset Lapin suomalaisista eivät ole juuri norjalaisia parempi. Saamelandiassa seikkailevat kaksi suomalaista yrittäjää ovat väkivaltaisia ja viinaanmeneviä, ja impotenssikin näyttää vaivaavan.

On Suomessa jotain hyvääkin, nimittäin olut ja lakritsi. Kirjan venäläiset ovat puolestaan kovia ja he paitsi juovat myös siis myyvät viinaa.

Tämän kirjan vahvuus on sen kliseemäisissä ja stereotyyppisissä ihmiskuvauksissa. Vaikka päähenkilöt ovat perustamassa kliseemäistä saamelaisista kertovaa turistirysää, aitoja saamelaisia ei henkilögalleriaan juuri mahdu jos ei nyt oteta lukuun kukkamekkoon pukeutunutta parrakasta saamelaista, josta tehdään Saamelandian aito samaani. Sen sijaan kirjasta löytyy runsaasti saamelaisvihaajia ja niitä kliseemäisiä pohjoisen ihmisiä, joilta älyn valo on sammunut yöttömän yön myötä. Tässä kirjassa pilkataan ihmisiä, jotka yrittävät pilkata saamelaisia.

Kirjan tarina rullaa vaivattoman leppoisasti, välillä pääsee nauramaan ääneen, ja lopulta ainakin luulee tietävänsä jotain enemmän noista kummallisista harvaanasutun pohjoisen ihmisistä.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme