Mainos
Mainos

Marja-Leena Virtanen: Kirjeitä kiven alle

(Tammi)

Kolmen sukupolven tarina

Mitäköhän tästä pitäisi tuumata? Marja Leena Virtasen teos ”Kirjeitä kiven alle” on monella tavalla koskettava ja arvostettava.

Olen kotoisin murrealueelta, mutta taito on hävinnyt ajat sitten ja savo pilkahtaa vain aksentissa. On aika mainiota, että juuri nyt maapallon pienentyessä, murrekirjat ja runous nousevat esille.

Teoksen tarina kiertyy kolmen naissukupolven ympärille. Marilla, Sivillä ja Marketalla on oma äänensä. Maaseudun yksinkertaista ja arkista elämänmenoa seurataan jokaisen naisen näkövinkkelistä. Heidän puheenvuoronsa rakentavat paljastavan kokonaisuuden asioista mikä on ollut sallittua ja mistä on vaiettu. Miten puoliso valittiin ja kuinka ”tarpeet” hoidettiin? Jos puoliso käänsi selän, leskeksi jäänyt vanha isäntäkin kelpasi. Kuinka säännösteltiin lapsilukua? Tehtiin abortti sukkapuikolla ja tyrehdytettiin verenvuoto hämähäkin seiteillä ja sokerilla?

Naisten tarinat kertovat miehistä ja lapsista. Oikeastaan Mari ja Siviä kuvataan kirjassa lähinnä miestensä kautta. Heidän tekonsa ja ajatuksensa peilautuvat miehistä. Ehkä näin alleviivataan perheen kiinteyttä ja ajan selviytymisstrategiaa.

Kipupisteenä on myös äiti-tytär -suhteen vaikeus. Naiset ovat vahvoja, mutta he eivät liittoudu ja tue toisiaan. Siviä tukeutuu isäänsä omaa Mari-äitiään vastaan. Samoin Marketta on isäntyttö eikä saavuta yhteyttä Sivi-äitinsä kanssa. Kirjan miehet ovat lempeitä jopa nahjusmaisuuteen asti.

Mikä sitten teoksessa hämmensi? Puheenvuorot pomppivat aikajanalla. Olisiko kirjan jännite latteampi, jos teos olisi kronologinen? Onko epäjärjestys siis vain kustannustoimittajan keksintö luoda jännite?

Kolmen naisen tarina sijoittuu arviolta vuosien 1930-1950 -lukujen välille. Tapahtumat kiinnittyvät hyvin löyhästi ajan historialliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Vanhaisäntä räjähtää atomeiksi evakkomatkan pommituksessa. Perheeseen ostetaan pesukone ja pölynimuri.

Ilmeisesti kirjailijan päätös pitäytyä vain naisten tunne-elämän tasolla on ollut tietoinen valinta. Ei ole ollut tarkoitus kirjoittaa maailmanselitystä. Ehkä hämmennyksen tunteeni syy on se, että minun naisnäkemykseni on osallistuva ja toimiva.

Kirjoittaja on kansanedustaja (SDP) ja Helsingin kaupunginvaltuutettu

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme