Mainos
Mainos

Markku Koski: Sydän hihassa

Arvio: Sakari Huovinen

(WSOY 2011)

Jo Mika Waltari pohdiskeli reklaamivalojen aikaa. Myös Markku Koski on ollut edelläkävijä. Mainonnan vastaisella 1980-luvulla hän tutki nykyisyyden ja menneisyyden yhteentörmäystä ihmisten mielissä ja etsi selityksiä.

Markki Koski on yhteiskuntatieteiden tohtori ja Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin opettaja. Mutta ei kuka tahansa opettaja. Filmihullujen arkkienkeliksi tituleerattu Peter von Bagh on kuvannut Koskea Suomen ainoaksi autenttiseksi ajattelijaksi. Se on tietenkin aika yleistävästi sanottu, mutta väliäkö sillä. Kiitosta annetaan nykyään muutenkin liian vähän.

Markku Kosken kirja on 26 esseen kokoelma ajankohtaisia aiheita, joita Koski yhdistää populaarikulttuurin historiaan.

Omaperäinen ajattelu ei synny tyhjästä. Koski on paljon lukenut ja elokuvia katsonut mies, joka pudottelee suurten teoreetikkojen, filosofien, sosiologien ja kirjailijoiden ja populaarikulttuurin ikonien nimiä. Kuinka syvällinen kunkin vaikutus on ollut, on arvoitus, koska lainaukset ovat usein irrallisia eivätkä ihan aina vie ajatusta eteenpäin. Avantgardea ja valokuvausta teoretisoinut Walter Benjamin lienee ollut tärkeä, olihan Koski 80-luvulla toimittamassa suomeksi Benjaminin käännösteosta Messiaanisen sirpaleita.

Mutta silti Kosken esseet kiehtovat. Koski ei junnaa paikoillaan ja lukijan pitää olla tarkkana. Esimerkiksi kaikki tietävät Juicen säkeen “ei elämästä selviä hengissä”. Koskelle tärkeämpää on säkeen jatko “ei ainakaan missään jengissä”. Säkeet tuntuvat ristiriitaisilta, koska Juice itse oli luomassa “manserokkareiksi” kutsuttua jengiä. Miten Koski avaa ristiriidan? Kannattaa lukea.

Markku Koski etsii esikuvia ja historiaa nykyajan ilmiöiden takaa. Mistä juontaa juurensa tosi-tv-aalto, jonka sukulaisiksi voidaan lukea myös uudet estradiohjelmat, kuten Kuorosota ja Tanssii tähtien kanssa? Mikä tekee tavallisesta epätavallisen? Mikä on maun paradoksi? Mistä johtuu pappien esiinmarssi, kun heitä vilisee mediassa yhtä paljon kuin Luis Bunuelin elokuvissa?

Kirjan nimen, Sydän hihassa, valinta on tyypillistä Koskea. Nimi tulee Shakespearen Othellosta, jossa Iago pohtii sydämen tosi-olennon ja laadun ilmaantumista ulkomuotoon. Jos näin kävisi, olisi aika kantaa sydän hihassa, koska en ole mikä olen. Se kortti hihassa on viimeinen, jonka voi lyödä pöytään pelin kovetessa.

Lukijalle esseiden näkökulmat maailman menoon avautuvat varmaan eri tavoin. Essee ihmisen kaksoisolennoista kuvaa hienolla tavalla nykyihmisen rikkonaisuutta.

Koski analysoi oivaltavasti aikamme todellisuuden nälkää. Hän tekee sen kuten yksi esikuvistaan, lainaamalla, yhdistelemällä ja päättelemällä. Kirjassa on ylisummaan laskien lähes 300 lainausta tai viittausta, ei kuitenkaan aina tarkasti lähteeseen, vaan sinne päin. Sellainen aikammekin on, rikas, mutta pirstaleinen.

Valtiotieteilijä, oikeustieteen tohtori. Huovinen on toiminut vanhempana tutkijana Helsingin yliopiston Kansainvälisen talousoikeuden instituutissa. Aiemman uransa hän on tehnyt yritysviestinnän konsultoinnin parissa. Huovinen seuraa maailman ja lähiympäristön ilmiöitä, ja pohtii kriittisesti, mitä mailmassa todella tapahtuu.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme