Mainos
Mainos

Markus Bennemann: Himokas härkäsammakko

(Atena)

Tämä kirja on täynnä eläimellistä kiihkoa: ryhmäseksiä, transvestiitteja, syrjähyppyjä, homostelua ja akrobaattisia seksiakteja. Himokas härkäsammakko ei todellakaan kerro niin sanotusta tavallisesta eläinten välisestä seksistä vaan kaikista erikoisista ja kummallisista tavoista lisääntyä. Sinällään kirja on siis eräänlainen tirkistelykirja eläinmaailman hämmästyttävistä seksitavoista.

Ihmisten maailmassa naiset joskus sanovat, että mies ajattelee vain peniksellään. Tämä alatyylinen ajatus saa yllättäen vahvistusta eläinmaailmasta ainakin jos puhumme meritursaista. Meritursasuroksien peniksessä on nimittäin aivot ja jopa hajuaisti. Vielä itsenäisempi penis on paperivenetursailla, sillä naaraan lähellä paperivenetursaan penis saattaa irrota isännästään ja lähteä omille teilleen - siis sinne, minne penikset yleensä menevät. Traagista on, että uros kuolee peniksen irtauduttua.

Entä miten meidän ihmisten pitäisi suhtautua eläinmaailman orgioihin? Sellaisen järjestävät esimerkiksi Australian ruskopussikärpät, jotka kokoontuvat täsmällisesti kuin kello kerran vuodessa koko yön kestäviin yhteisorgioihin. Urokset asettuvat puiden rungoissa oleviin pesiin ja naaraat piipahtavat milloin minkin pesän elostelukekkereissä. Uroksille käy näissä(kin) juhlissa lopulta huonosti: ruskopussikärppäurokset nimittäin kuolevat pian orgioiden jälkeen tuskallisesti sisäisiin verenvuotoihin. Bennemannin mukaan tässä tapauksessa ei voida sanoa, että synnin palkka olisi kuolema vaan kuolemaan johtaa pikemminkin kova stressi, jolle urokset altistuvat taistellessaan orgioissa kilpailijoiden kanssa.

On hyvin mielenkiintoista lukea näistä eläinmaailman ihmeistä. Tosin täytyy myöntää, että kun kirjassa on 300 sivua, alkavat nämä kummallisuudet kirjan loppua kohden jo puuduttaa. Ongelmana on myös se, että kirja tosiaankin keskittyy enimmäkseen vain outojen lisääntymistapojen kuvailuun. Olisi hienoa, jos eläinmaailman akrobatiaa ja käytäntöjä olisi jollakin tavalla verrattu ihmisiin. Nyt tällaisia vertailuja tehdään vain muutaman kerran.

Yksi tällainen vertailu on käenpoika. Käkihän munii toisten lintujen pesiin ja syntyvä käenpoika tuhoaa puolestaan alkuperäiset munat. Tyhmät sijaisvanhemmat pitävät käenpoikaa jostain syystä omanaan. Bennemann kertoo, että ihmismaailmassa (Euroopassa ja USA:ssa) tällaisia käenpoikasia on tuoreiden selvitysten mukaan nelisen prosenttia. Aiemmin puhuttiin, että jopa kymmenen prosenttia lapsista olisi siittänyt toinen mies kuin se, joka luulee itseään lapsen isäksi. Oletus kymmenestä prosentista perustui niihin DNA-selvityksiin, jossa alun perinkin isäehdokas epäili isyyttään. Neljä prosenttia on puolestaan saatu laskettua niiden DNA-selvityksien avulla, jotka on otettu jostain muusta syystä.

Tällä kirjalla on tuskin mitään julkilausuttua sanomaa. Lukija ryhtyy kuitenkin pohtimaan, että jos eläinmaailman lisääntymistavat ja seksikäytänteet ovat todella moninaisia, miksi niin ei voisi olla ihmisilläkin.

Ihmisten kohdalla jako menee yleensä karkeasti siinä, että jokin toiminta määritellään normaaliksi ja jokin toinen toiminta määritellään epänormaaliksi (toki määrittelijöitä ja siten myös normaaliuden määritelmiä on useita). Miten vaikkapa sukupuolenvaihdokset - pitääkö ne ihmisten maailmassa määritellä normaaleiksi vai epänormaaleiksi? Bennemann kuvailee kirjassaan sukupuoltaan vaihtaneita kanoja, siis kanoja joista on tullut kukkoja. Siipikarja-asiantuntijoiden mukaan noin joka kymmenestuhannes kana vaihtaa elämänsä aikana sukupuoltaan - kirjassa kerrotaan syitä tähän erikoiseen tapahtumaan. Koska eläinmaailmassa kaikki on "normaalia", voisiko ajatella että monet ihmisten maailmassa epänormaaleiksi määritellyt asiat olisivat sittenkin "normaaleja". Tätä voi pohdiskella. Entäpä se ajatteleva penis?

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme