Mainos
Mainos

Martí Perarnau: Senda de campeones. De la Masia al Camp Nou

Arvio: Janne Hopsu

(10 books, 2011)

FC Barcelonan kaksi edellistä kautta ovat olleet Barça-fanille silkkaa kauneutta ja riemua - tuloksellisesti, mutta ennen kaikkea pelillisesti. Nuo hengen salvanneet ajat eivät enää palaa. Niiden yllä leijuu nostalgia, vaikka Barça on yhä huipulla, ja pyhä kolminaisuus Xavi-Iniesta-Messi edelleen meitä elähdyttämässä.

”Pelaaminen merkityksellisesti. Vastuullisesti. Tietäen että teoilla on aina seuraukset. Sen että hiljainen ja näkymätön työ on arvokasta. Että äly on arvo. Että itse loistaminen ei ole tärkeintä. Että asiat toteutuvat yhdessä tehden…”. Kuvaus liittyy pelaajaan, jota ilman pelipaidan värien mukaan Blaugranaksikin kutsuttu sveitsiläinen arvokello ei toimisi niin kuin se on viime vuodet tikittänyt. Hän on Xavi Hernández.

Antoni Munnén toimittaman kirjan pääosassa ei ole nyky-Barçan maali-, tempuntekijä- ja markkinonti-ikoni Leo Messi (jonka juliste on tämän kirjoittajan vaatehuoneen ovessa). Messi on futiksen messias, mutta kirja kertoo ennen kaikkea FC Barcelonasta, sen merkityksestä ja hengestä. Kirjassa 15 katalonialaista, espanjalaista ja espanjassa asuvaa eturivin kynänkäyttäjää kertovat suhteestaan seuraansa.

Teoksen nimi on suomeksi ”Silloin kun emme koskaan hävinneet”. Se viittaa itseironisestikin aikoihin, jolloin Barça myös hävisi vihollisensa Real Madridin varjossa. Barcelonaa ja sen kannattajia leimasi victimismo, uhriksi heittäytyminen, todelliset ja kuvitellut kärsityt vääryydet Francon ajan Espanjassa, jolloin jalkapallokin oli politisoitunut.

Blaugrana on katalonialaista kalvinistishenkistä työmoraalia, riehaantumatonta Xavi-henkeä. On se tietysti myös draamaa ja euforista menestystä. Xavin ohella seurahengen, barcelonismon, toinen symboli on valmentaja Pep Guardiola. Hän on hionut nimekkäiden valmentajaedeltäjiensä käsityötä entistä säihkyvämmäksi.

Monet kirjoittajista kasvoivat radio olohuoneen kaapin päällä. Radio välitti heille ottelut ja tunnelmat. Se oli lapsuuden ja nuoruuden tunteiden intiimi keskiö. Kyseessä on kirja kielellisistä, mentaalisista ja sukupuolellisista kulttuurimuutoksista. Siinä on sekä surrealistisia että romanttisia kertomuksia.

Kirjailija José Antonio Garriga Vela kuvaa, kuinka hänen viime vuonna saamansa aivoverenvuoto ja siitä toipuminen osui samaan aikaan kuin puolustaja Eric Abidalin sairastuminen ja nopea toipuminen maksasyövästä. Barcelona elää ja on olemassa pelaajien ja fanien kautta.

Toinen kirjailija, Pedro Zarraluki, kertoo hauskan höpsösti, kuinka hänestä tuli Barçan kannattaja. Siihen tarvittiin italialaissyntyinen sanelustakirjoittaja Isabella, joka oli fanaattinen rossonera eli AC Milan –fani. Pedro ja Isabella päätyivät ensin tekemään töitä yhdessä, ja sittemmin lyömään hynttyyt yhteen. Suhteen kypsymisen aikana Pedro oppi, että aikuinen mies voi paitsi vakavissaan kannattaa jalkapalloseuraa, myös kulmabaarissa nousta tuoliltaan metelöimään, kun Blaugrana tekee maaleja. ”(Jalkapallohullun) Intohimon pitää olla liioiteltua. Koska Isabella jo oli sellainen, ennen kaikkea siksi koska hän teki mahdottomaksi olla muulla tavoin kannattaja.”

Barcelonan kotipyhätön Camp Noun nurmelle pääsevät vain harvat ja valitut. Yhdenkään toisen huippujoukkueen avauskokoonpanossa tai pelaajaringissä ei ole yhtä monta oman seuran kasvattia kuin Barcelonalla. Taikasana on La Masia, Camp Noun lähellä seisova hiekkakivirakennus, joka toimi kolme vuosikymmentä junioriakatemian sydämenä. (Nyt seuralla on upouusi harjoituskeskus Ciutat Esportiva Joan Gamper, nimetty seuran 1899 perustaneen sveitsiläismiehen mukaan).

Perarnaun kirja Senda de campeones (Mestardeiden polku) on niille, jotka haluavat tietää kuinka rakentaa kärsivällisesti, samaan peli- ja kasvatusfilosofiaan nojaten, menestyvä seura. Kantavan idean eteenpäin viemiseen, ylläpitämiseen, kehittämiseen ja jatkuvaan uuden oppimiseen tarvitaan sekä henkilökuntaa että rahaa. Muuten huippu-urheilussa idea on vain idea.

Barçan nuorten pelaajien joukkueiden budjetti on yhteensä 15-16 miljoonaa euroa vuodessa. Se on ehkä paljon, mutta yksikin väärä investointi ulkopuolelta tulleeseen, joukkueen pelifilosofiaan sopeutumattomaan, pelaajaan maksaan kymmeniä miljoonia kertalaakista.

Pep Guardiolan johtaman nyky-Barcelonan kaikki kirkkaimmat tähdet ovat La Masian kasvatteja, joko syntyjään katalonialaisia tai nuorena toisaalta Espanjasta tai muualta maailmalta sen ”täysihoitoon” tulleita (nuorten pelaajien koulumenestyksellekin on asetettu kriteerejä, puhumattakaan käytöstapojen ja ihmiseksi olemisen perusasioiden opettamisesta). Xavi, Messi, Iniesta, Puyol, Busquets, Piqué, Victor Valdés, Arsenalista kotiin palannut Cesc…

Myös Guardiola itse on La masian kasvatti, kuten myös mm. ”Chapi” Ferrer, Sergi Barjuán ja Guillermo Amor, joka on seuran juniorivalmennuksen johtaja. La Masia –ideologia on kuitenkin melko nuori myyttisestä maineestaan huolimatta, ja oli yllättävää lukea, että juniorijoukkueiden valmentajat ovat olleet kokopäiväpalkkaisia vasta aivan viime ajat.

Perarnau tekee selväksi, että Barçassa menestyäkseen nuoren on oltava teknisesti taitava, liikkuva, älykäs, ja pelaajapersoonana vahva. Brittifutiksesta tuttua kokoa ei tarvitse olla. Messi on 169 cm pitkä, Xavi 170 cm, Pedro 169 cm, Tarzan-hiuksinen toppari/puolustaja Puyol 178 cm…

Mikään ei tule ilmaiseksi, tuhansia harjoitustunteja ja loputtomia harjoitteita on toistettava. Kirja kertoo avoimesti, että vain harvat yltävät vetämään päälleen ykkösjoukkueen paidan. Ja lähes kaikkien nykytähtien kohdalla oli sattumaa tai kiikun kaakun eri syistä, että he lopulta nousivat nyt glorifioituun joukkueeseen.

Perarnaun muistutus huippu-urheilun armottomuudesta: se on Barcelonan kohdalla ”darwinismia blaugrana-paidassa”.

Barçan juniorit katsovat miesten joukkueen pelit, ja käyvät niitä läpi seuraavissa harjoituksissa. Yksi monista asioista, joista täällä olisi hyvin helppo ottaa oppia, jos junioreita vain kiinnostaisi nähdä edustusmiehistöjensä ottelut. Niin ei usein ole. Kyse on mentaliteetista, kulttuurista, merkityksestä.

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja, joka nauttii lukulampun valosta. Käsissä kuluu runsaasti faktaa historiasta ajankohtaisiin ja akuutteihin aiheisiin. Kansainvälistä politiikkaa, kulttuuria, yhteiskuntaa, jalkapalloa. Fiktio on ovi. Kestosuosikkeja mm. Proust, Thomas Mann, Kjell Westö. Hyvät kirjat viljelevät ajattelua.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme