Mainos
Mainos

Martin Walker: Poliisimestari Bruno ja viinitarha

Arvio: Paavo Kesälä

(SAPO, WSOY 2012)

Poliisimestari Bruno oli minulle uusi tuttavuus. Sympaattinen Bruno tuntee Saint-Denisin pikkukaupunkinsa kaikki asukkaat ja hoitaa tilanteet tyylikkäästi puhumalla, väkivallan sijaan.

Hän on hyvän ruuan, viinin ja myös naisten ystävä. Viimeisin näistä saa hänet vaikeiden valintojen eteen tarinan edetessä.

Lukija temmataan heti alkuun mukaan kirjan vauhdikkaimmalla kohtauksella tulipalosta, jonka sammutustöiden aikana paljastuu, että Brunolla on myös toisenlainen, kovempi menneisyys.

Kirjan alkusivuilta lähtien vyörytetään henkilöitä ja paikannimiä sellaista vauhtia, ettei tahdo perässä pysyä. Se vähän häiritsee juonenseurantaa. Ensilehdillä olevaan karttaankin tuli pariin otteeseen palattua, kun halusi pysyä tapahtumapaikoista selvillä.

Ne jotka haluavat piinaavaa jännitystä ja nykyään melkein joka dekkariin kuuluvaa joukkomurhaajaa, joutuvat pettymään. Loppuratkaisukin tukee samaa hyväntahtoista linjaa, jonka kirjailija on valinnut.

Kirja tarjoaa leppoisan matkan Ranskan maaseutukaupungin elämänmenoon ja hyvien viinien syntyseuduille. Viinin ystäville kirja on varmasti mieleen. Sen valmistukseen ja nauttimiseen, hyvän ruoan ja juhlien kera, panostetaan toistuvasti.

Aikaisemmin on suomeksi sarjasta julkaistu: Poliisimestari Bruno (SAPO, WSOY 2010).

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme