Mainos
Mainos

Masennuksesta toipunut ja töihin palannut Jani Toivola halusi tyttärelleen onnellisen lapsuuden: Pelkäsin etten voi huolehtia hänestä

Vihreiden kansanedustaja Jani Toivola palasi tänään töihin joulukuussa alkaneen sairausloman jälkeen. Syyksi Toivola kertoi keskivaikean masennuksen.

– Ensimmäinen työpäivä oli hyvä kevyt lasku. Jännitti tulla tänne SuomiAreenaan. Nyt olo on onnellinen ja kiitollinen. Aidosti pelkäsin, voinko enää töihin palata, Toivola kertoi osallistuttuaan tapahtumassa perheongelmiakäsittelevään keskustelun.

Toivola kertoi saaneensa valtavasti tsemppausta läheisiltään töihin palatessaan.

– Kun kerroin avoimesti sairauslomani syystä, sain paljon viestejä ihmisiltä, joista moni kertoi myös omista kokemuksistaan. Se oli minulle tosi tärkeää, opin paljon niistä tarinoista.

– Tosi moni meistä kamppailee mielenterveyden ongelmien ja masennuksen kanssa. On hienoa, jos muita voi olla siinä tukemassa. Toivon, että oma tarinani voisi olla vertaiskokemus monelle. Mitään sankaritarinaa selviytymisestä en halua kertoa, Toivola sanoi.

Hän korostaa puhumisen merkitystä. Toivola pitää tärkeänä sekä ongelmien julkista myöntämistä että myös asian jakamista läheisten kanssa.

Syvimmäksi kokemukseksi masennuksessa Toivola sanoo sen hetken, kun hän ei vielä uskaltanut myöntää omaa tilaansa eikä pyytää apua.

– Paljon mietin omaa työtäni kansanedustajana, siihen liittyvää vastuuta ja tehtävään liittyvää horjumattomuutta. Viimeiset viikon eduskunnassa olivat tosi raskaita eikä homma tuntunut olevan lainkaan hallinnassa.

Toivola on nelivuotaan lapsen yksinhuoltaja.

– Omasta lapsesta oli kova huoli. Pelkäsin, etten pysty pitämään hänestä huolta. Vanhemmuus rohkaisi minua pyytämään apua. Ilman tytärtäni olisin varmaan vielä odottanut ennen avun hakemista. Koen että olen vastuussa tyttäreni elämästä. Pienen ihmisen aika on niin lyhyt, etten halunnut hänen saavan päällimmäiseksi tällaisia muistoja vaan itsensä näköisiä ja hyviä yhteisiä muistoja.

Kansanedustajan työtä on pidetty jopa kusitolppana olemisena. Odotukset ovat kovat ja tyytymättömiä kansalaisia riittää.

– Se on aika epätavallinen työ vaikka toisaalta todella etuoikeutettua työtä enkä halua siitä valittaa. Se on epäsäännöllistä, vaikeasti muotoiltua työtä, joka ei ole koskaan valmis eikä sitä kukaan ohjaa. Jaksamisen rajat pitää asettaa itse.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme