Mainos
Mainos

Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat. Vuosi elämästä

Arvio: Sakari Huovinen

(Tammi 2012), 237 s., suom. Raija Rintamäki

Merete Mazzarella muutti pois lapsuudenkodistaan vasta 65-vuotiaana. Vaikka asuisi samassa paikassa, kukin meistä jättää taakseen elämää, joka päivä.

Mazzarella katsoo taakse jättämisiään konkreettisesti, kuvainnollisesti, useilta kanteilta ja monien ihmisten kautta. Osa läheisistä varoitti muuttoaikeista ja oli varma, että hän katuisi muuttoa katkerasti. Taakse jättämisessä kun on ansoja. “Vanhoja kirjeitä lukiessa ei pelkästään joudu kohtaamaan menneisyyttä, vaan saattaa myös helposti vaipua siihen…”.

Lukukokemus on aina henkilökohtainen. Minulle itse-epäily on kirjan antoisaa sisältöä. Elämä ei ole yksinkertaista. Menneisyyden ankkurit pysyvät lujasti kiinni pohjassa, ellei niitä katkaise. Läheiset harvoin näkevät ankkureiden tuomaa ahdistusta. Siksi on tärkeää keskustella itsensä kanssa, Mazzarellan lailla.

Kirjassaan yhdestä elämän vuodesta Mazzarella keskustelee entisten ja nykyisten ajatustensa kanssa. Niihin liittyy esimerkkejä ystävistä, tuttavista ja ventovieraista. Hän lainaa paljon tutkimuksia. Filosofisia ajatuksia hän kuulee avomieheltään. Ihmisten kautta voi kysyä triviaaleilta tuntuvia, mutta myös elämän ydinkysymyksiä.

Kysymykset ovat kuin kukkasia kedolla. Jos vain juoksee niityn poikki, kukkia ei välttämättä huomaa. Mutta jos pysähtyy, pitää kysyä lisää. Miksi tulkitsemme toisiamme, tai itseämme, niin usein väärin? Kuinka paljon mukana on itsekkyyttä ja omaa, alitajuista pelkoa siitä, mitä kaikkea voi tapahtua?

Käsiin tulee iän myötä ruskeita laikkuja. Mazzarellan äidinäiti kutsui niitä hautaruosteeksi. Tekstissä näkyy elämän vääjäämättömyyden tuoma perspektiivi. Miten menneisyyden voi tehdä ymmärrettäväksi? Miten asenteet muuttuvat? Mitä on aika? Kuinka mukavan elämän oikein haluamme?

Kirja vilisee ajatuksia niin paljon, että välillä jokin ajatus saattaa jäädä huomaamatta. Välillä en muista lukemastani mitään. Ihmekö tuo, kun en aina edes muista, mitä tein eilen. Sivut kääntyvät kirjassa, kuten elämässäkin.

Kirjalla on nimi, Ainoat todelliset asiat, Vuosi elämästä. Mitä ovat ne ainoat todelliset asiat? Kirjalla ei ole juonta, kuten ei vuodella. Onko elämälläkään? Pitääkö ollakaan? Elämässä asiat soljuvat usein ohi ilman että asioiden sisällölle uhrataan ajatustakaan. Mazzarella ei päästä helpolla itseään eikä lukijaa.

On lukuisia asioita, joiden kohdalla pitää pysähtyä ja ajatella. Kuten Mazzarellan käyttämä uusiosana paltrata, jota en ole ennen kuullut. Sanan selitykset osuvat ja uppoavat kuin laivastopelissä. Mazzarella yrittää olla paltraamatta, eikä voi sanoa, olisiko hän tehnyt oikein tai väärin, sillä hän on tehnyt sekä oikein että väärin.

Koskaan ei ole liian nuori eikä liian vanha voidakseen kokea onnea, sanoi Epikuros. Oli onnea lukea tämä kirja. Raija Rintamäen suomennos teki siitä muistiin jäävän.

Sakari Huovinen

Valtiotieteilijä, oikeustieteen tohtori. Huovinen on toiminut vanhempana tutkijana Helsingin yliopiston Kansainvälisen talousoikeuden instituutissa. Aiemman uransa hän on tehnyt yritysviestinnän konsultoinnin parissa. Huovinen seuraa maailman ja lähiympäristön ilmiöitä, ja pohtii kriittisesti, mitä mailmassa todella tapahtuu.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme