Mainos
Mainos

Mikkeli ja Joensuu ulkomaalaisille vaarallisimmat

Mikkeli ja Joensuu ovat ne Suomen paikkakunnat, joissa ulkomaalaisella on suurin todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen uhriksi. Tämä ilmenee sisäministeriön poliisiosaston tutkimuksesta Ulkomaalaisiin kohdistuneet väkivaltarikokset Suomessa 1997 alueellisesti tarkasteltuna.

Joensuussa ulkomaalaisen todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen kohteeksi oli 2,6 prosenttia, Mikkelissä 2,5 prosenttia. Helsingissä prosenttiluku oli 1,66 ja Espoossa 0,7. Luvut on saatu laskemalla väkivallan kohteeksi joutuneiden ulkomaalaisten suhde ulkomaalaisten lukumäärään. Tutkimukseen on otettu mukaan ne paikkakunnat, joissa oli tapahtunut vähintään kymmenen ulkomaalaisiin kohdistuvaa väkivaltarikosta.

Uhrit kuuluivat 83 kansallisuuteen

Lääneistä ulkomaalaisille vaarallisin oli Lapin lääni ja turvallisin Länsi-Suomen lääni. Läänien väliset erot olivat kuitenkin hyvin pieniä (1,5/1,1 pros.). Ahvenanmaalla sattui selvästi muita läänejä enemmän ulkomaalaisiin kohdistuvia väkivaltarikoksia. Tämä johtuu laivoilla sattuneista rikoksista. Niiden kohteina olivat useimmiten Ruotsissa asuvat. Suomessa asuvista noin 81000 ulkomaalaisesta väkivaltarikoksen kohteeksi joutui viime vuonna reilu tuhat. Rikosten uhrit kuuluivat 83:een eri kansallisuuteen. Rikosten tekijöistä suomalaisia oli 63 prosenttia.

Väkivaltatutkimuksessa eivät ole mukana maamme etniset vähemmistöt, vaan esimerkiksi romanit ja saamelaiset luetaan osaksi valtaväestöä. Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat eivät näy ulkomaalaistilastoissa, joten heihin mahdollisesti kohdistunut rasismi ei näy tässä tutkimuksessa. Tilastoissa eivät näy liioin ulkomaalaiset opiskelijat tai turistit.

Rasismin osuutta vaikea arvioida

Noin 13 prosenttia rikoksista sisälsi selvän tai todennäköisen rasistiseksi luokitellun motiivin. "Mahdollisesti rasistisiksi" luokiteltiin näiden lisäksi 17 prosenttia väkivallanteoista. Näin tehdään aina silloin, kun ulkomaalaiseen kohdistuu väkivaltaa, johon ei ole esitetty syytä. Tutkimusta esitellyt komisario Kalle Kekomäki sisäministeriön poliisiosastosta on perustellusti sitä mieltä, että Mikkelissä ja Joensuussa asiat ovat paremmin kuin monessa muussa Suomen kaupungissa. Mikkelissä ja Joensuussa on puhuttu paljon ulkomaalaisiin kohdistuvasta väkivallasta ja rasismista, joten ulkomaalaiset tekevät niissä huomattavasti kärkkäämmin rikosilmoituksia kuin jossakin Keski-Suomessa.

-Keskieurooppalaisissa tutkimuksissa on todettu, että piilorikollisuuden määrä vähenee, kun ilmoitusaktiviteetti on korkea, Kekomäki muistutti. Tutkimuksen tekijä Anna Kirstinä mainitsi, että Joensuun ja Mikkelin poliisit ovat kirjanneet tapaukset hyvin, mikä ei ole kovin tavallista. Rasistisia rikoksia ei ollut yritetty työntää maton alle.

Etnisen taustan kirjaamisesta keskusteltava

Komisario Kalle Kekomäki toteaa, että rikosten kirjaamistarkkuudessa on paljon parantamisen varaa. Hän muistuttaa, ettei kirjaamistarkkuus liity yksin "rasismimotiivin kaiveluun". Valtava määrä tietoa menetetään siksi, että rikokset on kirjattu kovin ylimalkaisesti. Poliisin ei tarvitse Kekomäen mukaan asettua tuomariksi. Hänen ei tarvitse ottaa kantaa rikoksen erikoislaatuun; se voi olla alan tutkijallekin vaikeaa. Tärkeintä olisi, että poliisi kirjaisi asiat niin yksityiskohtaisesti, että ulkopuolinen henkilö pystyisi kirjatun perusteella päättelemään asian.

-Tulemme keskustelemaan kirjaamisesta ensi vuonna poikkihallinnollisessa johtoryhmässä, sillä tarvitsemme luotettavaa tiedonkeruujärjestelmää. Kekomäki itse on sitä mieltä, että rikosilmoitusjärjestelmään tulisi aina kirjata tieto tekijän ja kohteen etnisestä taustasta. Hänestä on oleellista tietää esimerkiksi, onko Yhdysvalloista kotoisin oleva ihonväriltään musta vai valkoinen.

-Siihen (tällaisen järjestelmän saamiseen) menee joka tapauksessa kauan, jos se yleensä saadaan. Pitää ensin keskustella siitä, palveleeko sellainen järjestelmä yhteistä etua. Kekomäki sanoi, että asiaa on pohdittava myös tietosuojavaltuutetun ja muiden asiaan liittyvien tahojen kanssa. Rikosten nykyistä tarkempi kirjaaminen olisi tarpeen myös"ääri-ilmiöihin liittyvien aktiviteettien seuraamiseksi". Kekomäki mainitsi esimerkkeinä äärioikeistolaiset, eläinaktivistit ja saatanan palvojat.

Yksikään ulkomaalainen ei kuollut henkirikoksessa

Valtaosa, 92 prosenttia, ulkomaalaisiin kohdistuneista rikoksista oli normaaleja tai lieviä pahoinpitelyjä. Törkeitä pahoinpitelyjä, pahoinpitelyn tai tapon yrityksiä oli kaikkiaan 48 tapausta. Yksikään ulkomaalainen ei kuollut viime vuonna henkirikoksen uhrina. Väkivallan teot tai niiden yritykset tapahtuivat useimmin kaduilla, toreilla, puistoissa tai alikulkutunneleissa. Peräti 44 prosenttia rikoksista tapahtui niissä. Melkein neljäsosa rikoksista tehtiin uhrin tai jonkun muun kotona. Tällöin oli usein kyse perheväkivallasta, joskin sen määrittely oli tutkijalle vaikeaa, sillä monissa kulttuureissa perhe on paljon suomalaista perhettä laajempi käsite.

Tavallisia väkivaltarikosten tapahtumapaikkoja olivat myös yökerhot, diskot tai muut myöhään auki olevat ravintolat. Suurin osa tapon yrityksistä sattui ulkomaalaisten omistamissa pizza- tai kebabpaikoissa, joissa sattui vain viisi prosenttia väkivaltarikoksista. Pieni osa väkivaltarikoksista sattui kouluissa, vastaanottokeskuksissa tai asuntoloissa.
(STT)


Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme