Mainos
Mainos

Millaista on myydä miljoonan euron hevosta maailmalle? Suomen kokenein hevosjuristi tietää, millaisia ongelmia kasvava hevosbisnes aiheuttaa

Asianajotoimisto Fennon asianajaja ja osakas Antti Linna hoitaa päätyönään liikejuridiikkaa ja riidanratkaisuja, mutta hänen pöydällään olevissa toimeksiannoissa vilahtaa usein myös hevosiin ja hevosalaan liittyvää sanastoa.

Esteratsastuksessa GP- ja Suomenmestaruustasolla kilpaileva Linna on pystynyt yhdistämään harrastuksen ja päätyön tavalla, jota ei Suomessa juurikaan kukaan toinen tee.

– En ole pyrkinyt profiloitumaan hevosasioiden hoitajaksi enkä asiaa missään mainosta, mutta tähän on tultu. Noin 20 prosenttia työajastani menee hevosjuridisiin toimeksiantoihin, joiden joukossa on paljon hyvin mielenkiintoisiakin juttuja, Linna kertoo.

Linnaan ovat yhteydessä niin myyjä- kuin ostajapuolet. Häneen luotetaan, sillä Suomessa hevosalaan erikoistuneita juristeja ei ole montaakaan.

Ei lähellekään tarpeeksi, sanoo Linna.

– Hevosala kasvaa ja ala on sen verran erityinen, että juristin erikoistumisen tarve hevosiin korostuu. Hevosalan riidat voivat olla tuntemattomia käräjäoikeudelle ja Suomen lainsäädäntö on useassa tapauksessa erityisen huonosti hevoskauppaan soveltuvaa.

– Suomessa ostetaan yhä kalliimpia hevosia. Toisaalta markkinoille tulee myös lisää trokareita, jotka tuovat rikkinäisiä, halpoja hevosia. Oma ryhmänsä ovat kuluttajaostajat, jotka eivät aina ymmärrä, että kaupankohteena on vikaherkkä ja vaikutuksille altis elävä tavara, ei esim. takuunalainen uusi auto.

Länkkärit sytyttivät hevosinnon

Linnan oma innostus hevosiin alkoi varhaisteini-iässä. Länkkäreistä kiinnostunut Linna sai kipinän harjoitella itsekin ratsastamista.

– Se oli mielestäni miehekkään ja hauskan näköistä puuhaa. Ratsastuskouluista oli hyvää tarjontaa, ja muistan, että oli mahtava fiilis päästä ison eläimen selkään. Siinä oli villeyttä ja vauhtia.

Kaveripiirissä ei ollut muita hevosintoilijoita. Teini-iässä kynnys kertoa harrastuksesta nousi korkeaksi.

– En tuonut sitä vahvasti esille, vaan jopa piilottelin asiaa. Hevoset miellettiin tyttöjen harrastukseksi eikä ollut miesratsastajia, joihin olisi voinut samaistua.

Jossain vaiheessa harrastus tosin kääntyi eduksi tietyissä nuorelle miehelle merkityksellisissä piireissä, hän nauraa.

Oppi-isä esteratsastuksen huipulta

Linnan päälajiksi muodostui esteratsastus. Linna tutustui suomen menestyksekkäimpään esteratsastajaan Christopher Wegeliukseen, joka voitti urallaan kuusi Suomen mestaruutta ja saavutti useita kansainvälisiä GP-sijoituksia. Wegelius myös edusti Suomea vuoden 1980 Moskovan olympialaisissa.

– Opiskeluaikana harrastin pienemmällä liekillä, mutta viimeiset 10 vuotta olen ratsastanut taas aktiivisesti.

Linnan tavoite on kilpailla Suomen huippujen kanssa ja pärjätä tässä kyydissä.

– Minulla on kaksi kilpahevosta ja yksi nuori hevonen. Niitä on ratsastettava mielellään viisi kertaa viikossa, lisäksi tulee kilpailut ja valmennukset päälle.

Wegeliuksella oli sormensa pelissä myös Linnan ammatinvalinnassa. Hän ehdotti, että Linna ryhtyisi opiskelemaan oikeustieteellisessä.

Hinnan tulisi soittaa hälytyskelloja

Linnan mukaan tyypillisimmät hevosiin liittyvät riidat ovat sellaisia, joissa ostaja kokee tulleensa huijatuksi.

Linnaa pyydetään apuun esimerkiksi, kun kuluttaja ei ole osannut olla varovainen eikä ole ymmärtänyt hevoskauppaan liittyviä periaatteita – esimerkiksi sitä, mitä tietyn hintaiselta hevoselta voi odottaa.

– Ammattimaisesti hevosia kaupitteleva taho on saattanut myydä hevosen 7 000-15 000 eurolla. Tuote voi olla siis jo lähtökohtaisesti kelpaamaton halvan hinnan takia. Hevosella voi olla häiriökäyttäytymistä tai taustalla muita syitä, joiden vuoksi se ei kelpaa siihen tarkoitukseen, johon se on hankittu.

Hevosen tuotantokustannukset 5-vuotiaaksi mennessä ovat Linnan mukaan 15 000-30 000 euroa. Jos joku myy 6-10-vuotiasta hevosta alle 20 000 eurolla, on joku omistusketjun jossain vaiheessa todennut, että tämä on jollain tavalla virheellinen, tai ei ole kehittynyt aivan toivotun kaltaiseksi, kun se myydään alle sen tuotantokustannusten.

– Tärkeintä on, että harrastaja tietää ja hyväksyy kaupankohteena olevan hevosen virheet, ja että virheet ovat sen laatuisia, että ne eivät estä hevosen käyttämistä harrastehevosena. Jos hevonen on kuitenkin selvästi käyttökelvoton harrastajalle, on kyse usein myyjän virheestä.

Pesukonekauppa ja hevoskauppa rinta rinnan

Toisessa tyypillisessä riitatilanteessa on ostettu vilpittömältä myyjältä hyvä, kiva hevonen ja osoittautuu, että asiakas ei olekaan jostain syystä tyytyväinen siihen.

– Näissä tapauksissa on oikeusturvassa pitelemistä, että pystyy puolustamaan elinkeinoharjoittajamyyjiä. Meillä kun sovelletaan näissä hevosriidoissa kuluttajansuojalakia, joka ei lähtökohtaisesti sovellu ollenkaan elävän tavaran kauppaan.

Hevoskauppaa säätelevässä laissa on ollut aiemmin historiassa ostajan riskiä korostaneita omia erityissäädöksiä, joissa on korostunut hevosen ostajan vastuu. Tänä päivänä voimassa olevassa kuluttajansuojalaissa tällaisia ei ole, ja sovellettavat säännöt ovat lähtökohtaisesti samat siitä huolimatta, ostaako pesukoneen kodinkoneliikkeestä ketjusta vai hevosen joltakin kauppiaalta.

Linnan mukaan muualla Euroopassa vastuu tuotteesta loppuu viimeistään kahden vuoden jälkeen, meillä Suomessa se voi olla teoriassa vaikka kymmenen vuotta. Jo kaupanteon hetkellä olleesta, havaitusta virheestä voi ostaja tehdä vaatimuksen ainakin teoriassa vaikka yhdeksän vuoden jälkeen.

– Tälläkin hetkellä pöydälläni on tapaus, jossa ostaja on ostanut yli kolme vuotta sitten hevosen, käyttänyt sitä kolme vuotta reklamoimatta ja nyt vaatii puolta kauppahinnasta takaisin, kun hevosesta on löytynyt piilevä virhe. Voidaan kysyä, onko se moraalisesti ja yleisen ymmärryksen mukaisesti oikea vaatimus, vaikka siihen on lain mukaan mahdollisuus.

Hevosissa "lähtökohtaisesti vikoja" – mikä on ostajan oma vastuu?

Linna seuraa tiiviisti sitä, mitä esimerkiksi Saksassa puhutaan ja millaisia päätöksiä tuomioistuimet tekevät. Näihin hän pyrkii viittaamaan myös Suomen oikeussaleissa.

– Hyvin monet hevoset ovat virheellisiä, voi olla mm. kasvu- ja kehityshäiriöitä. Saksassa on linjattu, että hevosessa on normaalisti ja lähtökohtaisesti kasvu- ja kehityshäiriöitä, ja että tämä lähtökohta tulee huomioitavaksi myös myyjänvastuukysymyksiä harkittaessa. 

– Esimerkkinä voisi sanoa, että hevonen, jolla on ns. okahaarakkeiden yhteenliittymä -virhe (kissing spine), ei kärsi asiasta välttämättä lainkaan, kun sitä ratsastetaan oikein. Se myydään sadalla tonnilla, jonka jälkeen amatööri ratsastaa sillä huonosti. Hevonen alkaa oireilla ja saada huonoja tuloksia.

– Sitten eläinlääkärin tutkimuksissa rakenteellinen virhe havaitaan, ja lopputulos on se, että myyjän pitää ottaa alun perin käyttökelpoinen, 100 000 arvoinen hevonen takaisin, ja hän saa käsiinsä vaikkapa enintään 10 000 euron arvoisen, pilatun hevosen.

Jopa miljoonan euron kauppoja

Mielenkiintoista on myös olla mukana, kun myydään jopa 500 000-1 000 000 euroa maksavia hevosia. Näitä kauppoja tehdään pääosin ulkomaille.

– Kalliita hevosia lähtee Suomesta 1-5 vuodessa. Olemme vielä pieniä tekijöitä.

Hevosia Suomessa on noin 80 000. Euroopassa niitä on noin viisi miljoonaa, Ruotsissakin 360 000.

Liikevaihdollisesti mitattuna Linna sanoo, että Suomessa hevosalalla pyörii noin 700 miljoonaa euroa, Ruotsissa 4,5 miljardia, EU:ssa puhutaan jo 100 miljardista eurosta.

– Monessa muussa maassa kyse on yhdestä selvästä toimialasta ja alalla on iso kansantaloudellinen merkitys. Liiketaloudellista osaamista kasvattamisessa ja viennissä on vielä verrattain vähän, harrastajia sen sijaan on Suomessakin toki melko paljon.

Pienet piirit ja tiukka aikataulu

Noin joka viidennen hevosiin liittyvän toimeksiannon Linna joutuu ohjaamaan jollekin toiselle. Välillä kyse on aikataulullisista syistä, toisinaan vastaan tulee esteellisyyteen liittyvät kysymykset.

– Piirit ovat niin pienet, ja usein riidan osapuolet ovat molemmat yhteydessä. Täytyy olla tarkkana siitä, kuka vastapuolella on. Jos minulla on jonkinlainen suhde toiseen osapuoleen, en voi ryhtyä ajamaan asiaa.

Linnan elämään ei mahdu juurikaan löhöilyä sohvan ääressä tai ravintoloissa pyörimistä. Työpäivän jälkeen odottaa hommat tallilla.

– Hevosten hoitaja odottaa valmiin hevosen kanssa klo 18-19 maissa. On hyvää hyötyliikuntaa, kun ratsastan hevoset. Tämä on sitä meidän vapaa-aikaamme, Linna sanoo viitaten myös vaimoonsa Jenni Linnaan, joka toimii hevoseläinlääkärinä.

Talvisin pariskunta ottaa kuitenkin muutaman viikon loman jonnekin kauas.

– Silloin järjestämme ensin hevosten asiat kuntoon. Toisaalta se on hevosillekin lomaa, kun hoitajan kanssa pääsee liikkeelle. He eivät aina vaadi niiltä yhtä paljon kuin me, Linna nauraa. 

Linnan työstä kertoi ensimmäisenä Advokaatti-lehti.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme