Mainos
Mainos

Mistä mansikka on peräisin, mitä kalalajia oikeasti syöt? – Ruokahuijareita narautetaan uusilla tutkimusmenetelmillä

Ruokapetoksista jää yhä helpommin kiinni sitä mukaa, kun laboratorioissa otetaan käyttöön uusia dna- ja isotooppianalyyseihin perustuvia tutkimusmenetelmiä. Jo nyt on mahdollista selvittää vaikkapa oikea kalalaji, mansikan kotimaa tai viinin alkuperä. Tulossa on myös menetelmiä luomutuotteiden aitouden tutkimiseen.

Ruokahuijauksissa voidaan esimerkiksi korvata tuote kokonaan tai osittain halvemmalla raaka-aineella, väärentää alkuperämaa tai valehdella tuotantotavasta. Ekstra-neitsytoliiviöljyyn lisätään halpaa bulkkiöljyä, luomu ei olekaan luonnonmukaisesti tuotettua tai päiväyksiä väärennetään.

– Elintarvikevalvonta ja omavalvonta eivät ole olleet kovin hyviä petosten havaitsemisessa. Riskioletukset lähtevät yleensä siitä, että kyseessä on tahaton virhe tai esimerkiksi tiedon puute, huomauttaa kemian laboratorion johtaja Janne Nieminen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

RUOKAHUIJAUSTEN KÄRKEÄ:

Myrkylliseen ruokaöljyyn kuoli noin tuhat ihmistä Espanjassa vuonna 1981.
– Belgiassa 1999 kananrehussa dioksiinia ja PCB:tä, seurauksena miljardivahingot.
– Karsinogeenista Sudan I -väriainetta chilimausteissa 2005, kiellettiin EU:ssa.
– Kiinassa 2008 maitojauheen seassa myrkyllistä melamiinia, kymmeniätuhansia lapsia sairastui ja muutama kuoli.
– Hevosenlihaa myytiin Euroopassa nautana 2013
– Aasiassa löytyi muovinsekaista riisiä 2015.
– Kurkumassa 2016 lyijykromaattia lisäämässä painoa ja keltaista väriä, USA:ssa vedettiin tuotteita markkinoilta.
– Viime maaliskuussa paljastui pilaantuneen brasilialaisen lihan vienti ulkomaille.
– Kesällä kananmunakriisi Keski-Euroopassa, kanojen punkkikarkotteessa myrkyllistä fiproniilia.
– Suomi on mukana EU:n RASFF-hälytysjärjestelmässä, joka tiedottaa elintarvikkeiden terveysvaaroista.

Ongelmana on myös ollut, että etsittävä haitallinen tai ylimääräinen aine on yleensä pitänyt tietää etukäteen. Tuntemattomia ainesosia on ollut vaikeampi tutkia.

Uusia tehokkaita menetelmiä kuitenkin kehitetään. Evira käyttää jo dna-tutkimusta lajien tunnistukseen ja geenimuunnellun ruuan analysointiin. Myös tullilaboratorio tekee GMO-valvontaa. Elintarviketeollisuudessa käytetään isotooppitutkimusta esimerkiksi viinien tunnistamiseen.

Oikea laji ja kasvupaikka selville

Dna-viivakoodauksessa eliölajien perimästä sekvensoidaan sama lyhyt alue, jota voidaan käyttää lajintunnistukseen vertaamalla näytettä geenidatapankkiin. Selville saadaan esimerkiksi oikea liha- tai kalalaji.

– Analysointi onnistuu myös prosessoiduista elintarvikkeista, mutta toistaiseksi vain yksittäisestä lajista kerrallaan. Tekniikka kuitenkin paranee koko ajan. Jatkossa voidaan analysoida esimerkiksi makkarasta, mitä sinne on laitettu, Nieminen sanoo.

Isotooppianalyysillä voidaan puolestaan paikantaa esimerkiksi hunajan, marjojen ja vihannesten alkuperä. Alkuaineiden eri muotoja eli isotooppeja esiintyy eri pitoisuuksina eri alueilla, ja ne siirtyvät kasveihin ympäristönsä mukaisissa suhteissa. Menetelmää voidaan myös käyttää luomutuotteiden aitouden varmistamiseen, sillä niiden typpikoostumus paljastaa käytetyn lannoitteen laadun.

Ruuan alkuperää voidaan jatkossa tutkia myös hivenaineista, joiden määrät vaihtelevat maantieteellisesti.

Kommentoi

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme